Iloisena luin Puruvesi-lehden uuden päätoimittajan, seuraajani Sauli Pahkasalon, toteavan, että paikallislehti toimii vallan vahtikoirana.
Niin pitääkin tehdä.
Kun sitten uusi päätoimittaja toteaa, ettei vahtikoiran rooliinkaan kuulu jatkuva räksyttäminen, niin voinen näin vanhempana leghornina tyynnytellä untuvikkoa. Kun itsellä on takana journalistista työuraa kolmella vuosikymmenellä ja neljäs nyt aluillaan (nykyaikaan niin hyvin sopien täällä netissä), niin lohduttavaksi sanaksi voin nuorelle päätoimittajalle todeta, että liiallisen räksyttämisen vaara on liki olematon.
En ole tähän ikään vielä tutustunut ensimmäiseenkään suomalaiseen paikallislehteen, joka olisi syyllistynyt ylenpalttiseen vallanpitäjien kurittamiseen. Sen sijaan tiedän lukuisia paikallislehtiä - jääkööt nimet nyt häveliäisyyssyistä mainitsematta - jotka lankevat vallanpitäjien nuoleskeluun.
Jatkuva räksytys olisi tässä mediailmastossa jopa tervetulleempi tapa ymmärtää vahtikoiran rooli väärin kuin niin laajalti vallitseva meininki, jossa moni lehti käpertyy paikallisten vallankäyttäjien sylikoiraksi.
Usein tähän puudelimaiseen tottelevaisuuteen lehtensä johtaa päätoimittaja. Tämä ystävystyy kunnanviskaalien ja muiden silmäätekevien kanssa. Jos sitten vielä vapaa-ajalla kuulutaan samaan klubiin, suljettuun yhteisöön, muut pois sulkevaan hyvä veli -verkostoon, niin muuta ei enää puutukaan kuin puoluepoliittinen sitoutuneisuus - ja tietenkin siihen suurimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan aatejärjestöön, joka seutukunnalta löytyy.
Mikä neuvoksi? Maalaisjärki.
Kotiseutuansa arvostavan ja rakentavan lehden toimitus on reiluissa puheväleissä myös kaikkien vallankahvassa roikkuvien kanssa, mutta ei ryhdy veljeilemään suuntaan tai toiseen.
Riippumattoman lehden päätoimittaja pitää varansa, ettei joudu koskaan kiitollisuudenvelkaan yhdellekään päättäjälle, johtavalle virkamiehelle tai talouselämän toimijalle.
Journalisti ei koskaan hakeudu sidosryhmien pariin, vaan etsii tietolähteitä.
Ystävänsä ja lähimmät tuttavansa hän löytää ulkopuolelta vallankabinettien (niin ahtaat ja pienet kuin ne maalaiskuntien mittakaavassa ovatkin) eikä sotkeudu puoluepolitiikkaan pikkusormellaankaan.
Onnea ja menestystä päätoimittaja Sauli Pahkasalolle vaativassa tehtävässä!
torstai 4. helmikuuta 2010
1 kommentti:
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoitit Tiina kalliita sanoja. "Riippumattoman lehden" päätoimittajan rooli on olla , niin, "riippumaton"!!
VastaaPoistaMutta, onko se nykyään enää mahdollista, sillä sidosryhmät yltävät myös lehden omistustasolle. Jo moisen viran saaminen on ensimmäinen velka jollekin. Toisen velan aiheuttaa viran säilyttäminen, eikö niin? Uskallampa arvata että työsopimusta täytettäessä on "annettu ymmärtää" miten toimimalla virka säilyy.
"Riippumattomankin" lehden julkaiseminen on taloudellista toimintaa,tuottoa on saatava. Jos sitä tulee enemmän mukavilla, kuin ikävillä jutuilla, on "riippumattomuuden" mitta löytynyt!!Se määrää,joka maksaa.
Tosin,voihan tuon vallan vahtikoiran ymmärtää näin savonmualla toisinkin. Makailee portinpielessä,haukkuu ja karkottaa häiriköt ja muut epäilyttävät kulkijat.
Reijo Vatanen