Viherlinkousta

Punkaharjun bioetanolitehtaan puolestapuhujia näyttää riittävän vihreistä kansanedustajista ministeriön virkamiehiin. Hanke on niin myötäisessä mielipidetuulessa, että paikallislehden pääkirjoituksessakin uskalletaan olla yksiselitteisestä asiasta jotain mieltä: mainio, verovaroin taattavan arvoinen riski.

Älkää siis hyvät ihmiset ottako pulttia siitä, jos eteläsavolaiset luonnonsuojelijat muistuttavat hankkeen joutavasta viherlinkoamisesta päivälehden mielipidepalstoilla. Eikö ole riittämiin hyvä, jos bioetanolitehdasta voidaan perustella työllisyyden, maatalouden harjoittamisen, liiketaloudellisen kannattavuuden ja aluepoliittisen oikeudenmukaisuuden ilmentymäksi?

Miksi yritetään vielä muun hyvän lisäksi saada viljan polttaminen autoilun tähden näyttämään ekotripiltä tulevaisuuteen?

Taatuinta energiansäästöä syntyy ajamattomilla kilometreillä. Enemmän luonnon hyväksi voidaan tehdä kohentamalla ihmisten ajotapoja, kehittämällä joukkoliikennettä ja alentamalla ajonopeuksia kuin turvautumalla teknologiaan, joka muuntaa kylvämisen, lannoittamisen ja korjuun vaivalla kasvatetun viljan polttoaineeksi.

Mutta jos suomalaista viljaa halutaan polttaa bensatankissa, niin siitä vain. Jos enemmistö päättäjistä on valmis takaamaan bioetanolitehtaan rakentamisen verovaroin, niin demokratiassahan tässä eletään, päätös on heidän. Toisaalta voisihan hyväksi kehutulle järjestää osakeannin, jossa kaikki ohranviljelijöistä autoilijoihin voisivat lunastaa uskonsa tulevaisuuteen ostamalla tehtaan osakkeita.

Toisaalta voimme nyt kaikki iloita. Mikäli bioetanolitehdasta ei syystä tai toisesta koskaan rakennettaisi, voivat sitä puuhanneet syyttää mönkään menemisestä luonnonsuojelijoita. Näiden voima ja valta ovat olleet mittaamattomat aiemminkin.
Muistakaamme vain aikoja, jolloin luonnonsuojelijat veivät kaikki metsurien työpaikat. Kunnes nämä huomasivat - liian myöhään tosin - että asialla olivat motoketjuja palkkaavat metsäyhtiöt.
Sitten pääsivät motoyrittäjät syyttämään luonnonsuojelijoita työmaiden anastamisesta suojelulle - kunnes havahtuivat huomaamaan, että metsäyhtiöt olivat löytäneet parempia apajia itäiseltä puolelta rajaa, mikä antoi niille mahdollisuuden kiristää motoyrittäjät sopimuksillaan konkurssin partaalle ja jättää metsänomistajat nuolemaan näppejään.

Yhtä kaikki, luonnonsuojelijoiden vika, että jossain päin Suomen korpia vielä honkia humisee, eikä vain rääseikköjä kasua.

Suojelijoiden viaksi todennäköisesti luettaneen sekin, jollei Savonlinna ymmärrä taata punkaharjulaisten bioetanolitehdashanketta ja markkinoiden riskirahoittajat näe etuaan.

Ekojeesustelua

Uusi musta -sivuston tekijät tunnustavat olevansa ekojeesustelun tiellä vasta opetuslapsia. Sellainen olen minäkin.

Opetuslapsen elämä on täynnä ihmetystä ja epävarmuutta. Koskaan ei tiedä, onko jokin ekoperiaate järkevä, hyvä, käytännöllinen, tästä maailmasta - vai silkkaa tekopyhää hurskastelua.

Ekojeesustelijan omatunto kolkuttelee alati. Syntinen olo on toisinaan pakahduttava, esimerkiksi silloin, kun nautinnonhalussani sorrun taas kerran ostamaan tummaa suklaata ja maun takia valitsen mieluummin Fazerin ohuenohuen luksuslevyn kuin reilun kaupan kaakaotuotteen.

Muutaman uuden uskonkappaleen aion silti vakaasti opetella ja sisäistää osaksi arkeani tänä vuonna, jotta kilvoitteluni kukoistaisi.

Koska uuden työni takia joudun alkaneena vuonna autoilemaan, ja koska en voine välttyä monilta muiltakaan raskauttavilta ekosynneiltä, teen kolme mieltäni huojentavaa uudenvuoden lupausta:

- lupaan vaihtaa jokapäiväisen leipäni kasvisvoittoiseen ruokavalioon
- lupaan olla ostamatta ensimmäistäkään ihokasta tai muuta vaatekappaletta
- lupaan tehdä voimieni ja kykyjeni mukaan käännytystyötä luonnonsuojelun puolesta