Lähisokeus yllätti. Sain tuoreeltaan viestiä blogipalstani lukijalta ja hän kertoi monen kyselleen, että mitä Tiinalle kuuluu. Enpä ollut älynnyt blogitekstejä kursiessani, että omat kuulumiseni saattaisivat kiinnostaa monia eniten.
No, kerrotaan kaikille uteliaille, että minulle kuuluu monenmoista hyvää, jos tietysti vähän haikea on mieli. Puruveden lukijoita on ikävä.
Vaan eteenpäin on mentävä, mummojen lumessa ja entisten päätoimittajien elämäntiellä.
Mutta niihin kuulumisiin.
Olen kovasti vallan hakenut jos jonkinlaisia töitä. Enimmäkseen valitettavasti aika kaukaa kotiosoitteesta, kun olen yrittänyt löytää pestejä, joihin työ- ja elämänkokemukseni, tähänastiset ja iän mukanaan tuoma ymmärrys riittäisivät.
Liiemmälti ei ole ollut kysyntää, kun "Rouva 45 v." on työnantajia lähestynyt, mutta olen päättänyt, etten heitä kirvestä kaivoon tai toivoani umpihankeen. Eihän sitä tarvitse ihmislasta kuin kertaalleen lykästä työnhaussa, niin jo tärppää.
Sitten olen viime viikot siivonnut komeroita ja kaappeja. Voi kuulkaa, mikä määrä roinaa ja rompetta on ehättänyt pienen talon uumeniin kertyä. Voisin perustaa sekatavarakaupan, jos raaskisin luopua aarteistani. Suurimman osan olemmassaolosta olin tykkänään tietämätön huonomuistisuuttani.
Löysin mm. lootallisen lasisäpäleitä (ilmeisesti toteutumattoman "mosaiikkitöistä olisi minullekin harrastukseksi" -innoituksen jäljiltä)ja pussukallisen villalanganpätkiä (siis todella pätkiä, sellaisia sormenmittaisia, luultavasti lasten leikkien luovan tuhon jäljiltä).
Nyt tulin paljastaneeksi itsestäni tämän hamsteripuoleni. Olen keräilijä, en metsästäjä. Mutta en keräile mitään arvokasta, kuten postimerkkejä tai rahoja. Vaan kaikkea arkista nöyhtää, sivutuotteita, käytöstä poistettuja tavaroita. Ilmeisesti haluaisin antaa niille vielä uuden elämän ja tarkoituksen.
Niin ja mitä vielä olen puuhaillut? Leiponut. Liikaakin, sanoo puntariin loppiaisen jälkeen hypännyt kotiväki.
Sitten olen itseopiskellut venättä ja ranskaa, näitä molempia kieliä, joihin olen hurahtanut jo nuorena. Virallisia opiskeluja pääsen toivon mukaan aloittelemaan jo tässä kuussa. Haluaisin oppia opettamaan. Miksikö? Se selviää seuraavasta kappaleesta. Olen nimittäin...
...saanut tutustua koulumaailmaan, kun olen ollut joitakuita päiviä opettajansijaisena. Se on ollut ennen muuta opettavaista itselleni. Opettajien on oltava sellaisia moniosaajia, että oksat pois. Kunnioitukseni ammattikuntaa kohtaan on entisestään kasvanut.
Yhtä asiaa en ole saanut vielä reilaan aikomuksistani huolimatta: ruokareseptit tursuavat kansiostaan repaleisina ja luokittelemattomina. Lohtuni olkoon, ettei Rouva Kookaan onnistunut taannoin resepetien järjestelytalkoissa. Niin, että terveiset menkööt tässä samalla arvostamallani kollegalle, Jalkasen Maijalle. Hänen ennustuksensa on toistaiseksi pitänyt. Reseptikokoelma on taltuttamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!