Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja ulkoistetaan kiihtyvällä tahdilla yksityisille firmoille. Puhutaan näennäismarkkinoista. Sanalla alunperin tarkoitettiin kunnan jonkinsortin monopoliasemaa, kun haluttiin osoittaa, että julkisen vallan häärätessä itse samoilla hiekkalaatikoilla ei pääse syntymään kunnon leikkiä markkinavoimien temmeltää rauhassa.
Edelleen voidaan puhua näennäismarkkinoista, mutta toisesta näkökulmasta. Kansainväliset suursijoittajat ovat pitäneet huolen siitä, että monopoliasemaan ovat hivuttautumassa isot sosiaali- ja terveysalan toimijat. Nyt ne napsivat niinsanottua varmaa tuottoa vanhusten, vammaisten, köyhien ja kipeiden verovaroin kustannetusta hoivasta ja hoidosta. Mitä suuremman jalansijan ne saavat, sitä varmemmin ne pääsevät jatkossa määrittelemään hintatason tapettuaan tai nieltyään Moolokin kitaansa kaikki itselliset pienyritykset tieltään. Puruveden seudullakin enonkoskelaisia lääkitään Attendo MedOnen voimin ja Kesälahdella Med Group syrjäytti kyläyhdistyksen huolenpitäjän roolista. Kansallinen häpeä, mutta Med Groupin takana on myös Suomen Itsenäisyyden juhlarahaston, Sitran varallisuutta.
Mikäs siinä, kunnat ovat palvelunsa kilpailuttaneet ja näin markkinavoimat toimivat, voitaisiin ajatella. Pääasia, että sairastuneille on lääkäri saatavilla ja mummoille hoivaa tyrkyllä.
Kunnat alkavat kuitenkin olla pikkutekijöitä, osaamattomia kilpailuttajia ja nöyryytettyjä altavastaajia kovassa pelissä. Suuryrityksillä, joiden liikevoitot ovat merkittäviä, on varaa palkata sellainen juristiarmeija, että julkinen palvelun tilaaja, samoin kuin valvovat viranomaiset ovat helisemässä niiden kanssa siinä vaiheessa, kun homma alkaa mennä pieleen. Usein se menee ketuilleen, sillä mistä suurten toimijoiden huima kasvu ja liikevoitot ovat peräisin jos eivät laadullisesti hutiloiden tehdystä työstä ja katteettomista lupauksista?
Kirjoittakaa kaksi seuraavaa sanaa hakukoneeseen: "attendo aluehallintovirasto" niin saatte lukea mitä kaikkea voi tapahtua tämän päivän Suomessa hoitobisneksessä.
Tämän murroksen rinnalla sosiaali- ja terveysministeriön touhuilut, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen piperrykset ja poliittisten päättäjien mielenilmaisut ovat kevyttä kamaa. Kun tuli on päästetty irti, jää paljon tuhkaa jäljelle. Rehdiksi kilpailutukset eivät voi tulla, koska hankintayksiköiltä puuttuu kilpailutusosaamista - kun taas vastapuolella, isoissa hoivabisnesyrityksissä juuri sitä on yllin kyllin, vaikkei muuta olisikaan tarjota.
Ainoastaan palveluseteleillä voidaan jotain pelastaa, jos pieniä yrityksiä enää pian pelastettavissa on - ja tietysti pitämällä tärkeimmät sosiaali- ja terveyspalvelut kuntien omana tuotantona.
torstai 28. huhtikuuta 2011
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Jytky helisytteli ikkunoita
Viime yönä heräsin siihen, kun ikkunanpuitteet helisivät. Huima tuulenpuuska riepotteli mökkeröämme ja pian alkoi sataa kaatamalla. Mies murahti vierestä unisena: "Nyt se jytky tuli".
Ehdin vielä nukahtaa jytkyn laannuttua ennen kuin herätyskello alkoi piristä pian aamukuuden jälkeen. Olin nähnyt unta vaalikäppyröistä. Joku sanoi unessani, että vaalitulos on kumottu, EU-komission määräyksestä.
Todellisuus valkeni melkein yhtä hyytävänä. Paitsi että sunnuntain autuaallinen haravointisää oli muuttunut tuiman tuuliseksi maanantaiksi manasi EU-komissio Suomea tuoreeltaan vaalien jälkeen pitämään kiinni lupauksistaan tukea ehdoitta Portugalia. Komissio katsoi kuulemma Suomen edellishallituksen valtuutuksella sitoutuneen tukipakettiin.
Perin kummalliseksi on mennyt rehniläinen touhuilu Brysselissä. Jos komissio jatkaa mikkeliläiskomissaarinsa yllyttämänä tällaista politikointia seuraavan vaalikauden ja ruotsalaiset tuossa naapurissa jaksavat kohkata persujen politikoinnista ääriarvostelevaan tapaan kuten viime päivinä, niin meitä ei seuraavilla vaalikierroksilla pelasta persuenemmistöiseltä meppirintamalta, kunnallisvaltuutettujen kaartilta ja parlamentaarikkojen rivistöltä enää mikään poliittinen mahti maailmassa. Kaupan tekijäisiksi saamme persun presidentiksi ja pääministeriksi, kunhan persut sallivat yhden poikkeuksen ihmisen kloonauskieltoonsa: Timo Soinin monistamisen vähintään kahdeksi, jollei tuhanneksi persuksi.
Vaikka kloonaus taitaa olla ihan tarpeetonta. Perustavaa laatua olevat kaikenikäiset, -kokoiset ja -näköiset suomalaiset ovat enimmäkseen sensorttista sakkia, jota soinilaisten vaalivalvojaisissa nähtiin eilen. Heitä on sadoin tuhansin, jollei miljoonin, keskuudessamme. Heidän rinnallaan Jyrki Kataisen tyköistuviksi puleeratut kykyjoukot ja Urpilaisen rokkaavat Jungner-jugendit vaikuttivat vaalibileissään humanoideilta. Kiviniemen vaalivalvojaisiin taas oli onnistuttu kokoamaan edustava otos keskustapuolueen dynaamisinta ydintä: kannattajia enimmäkseen kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Jotenkin oireellisesti samasta ilmiöstä kertoi Itä-Savon kuvavalinta tämän päivän nettisivulla otsikon "Keskustan tappioon monta syytä" yllä. Häkellyttävää.
Ehdin vielä nukahtaa jytkyn laannuttua ennen kuin herätyskello alkoi piristä pian aamukuuden jälkeen. Olin nähnyt unta vaalikäppyröistä. Joku sanoi unessani, että vaalitulos on kumottu, EU-komission määräyksestä.
Todellisuus valkeni melkein yhtä hyytävänä. Paitsi että sunnuntain autuaallinen haravointisää oli muuttunut tuiman tuuliseksi maanantaiksi manasi EU-komissio Suomea tuoreeltaan vaalien jälkeen pitämään kiinni lupauksistaan tukea ehdoitta Portugalia. Komissio katsoi kuulemma Suomen edellishallituksen valtuutuksella sitoutuneen tukipakettiin.
Perin kummalliseksi on mennyt rehniläinen touhuilu Brysselissä. Jos komissio jatkaa mikkeliläiskomissaarinsa yllyttämänä tällaista politikointia seuraavan vaalikauden ja ruotsalaiset tuossa naapurissa jaksavat kohkata persujen politikoinnista ääriarvostelevaan tapaan kuten viime päivinä, niin meitä ei seuraavilla vaalikierroksilla pelasta persuenemmistöiseltä meppirintamalta, kunnallisvaltuutettujen kaartilta ja parlamentaarikkojen rivistöltä enää mikään poliittinen mahti maailmassa. Kaupan tekijäisiksi saamme persun presidentiksi ja pääministeriksi, kunhan persut sallivat yhden poikkeuksen ihmisen kloonauskieltoonsa: Timo Soinin monistamisen vähintään kahdeksi, jollei tuhanneksi persuksi.
Vaikka kloonaus taitaa olla ihan tarpeetonta. Perustavaa laatua olevat kaikenikäiset, -kokoiset ja -näköiset suomalaiset ovat enimmäkseen sensorttista sakkia, jota soinilaisten vaalivalvojaisissa nähtiin eilen. Heitä on sadoin tuhansin, jollei miljoonin, keskuudessamme. Heidän rinnallaan Jyrki Kataisen tyköistuviksi puleeratut kykyjoukot ja Urpilaisen rokkaavat Jungner-jugendit vaikuttivat vaalibileissään humanoideilta. Kiviniemen vaalivalvojaisiin taas oli onnistuttu kokoamaan edustava otos keskustapuolueen dynaamisinta ydintä: kannattajia enimmäkseen kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Jotenkin oireellisesti samasta ilmiöstä kertoi Itä-Savon kuvavalinta tämän päivän nettisivulla otsikon "Keskustan tappioon monta syytä" yllä. Häkellyttävää.
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kevätkutuisen lahnan ystävät
Hain tänään ennakkoäänestysreissuni kupeessa uuden kirjastokortin Lappeenrannan Sammonlahden kirjastosta. Kortin kuvituksena kölli komea saimaannorppa.
Lappeenrannan seudulla norppien toistaisesta olemassaolosta otetaan kaikki kuviteltavissa oleva imagohyöty irti. Täkäläinen ostospaikkani, paikallinen K-kauppa, on sekin tukenut saimaannorpan suojelua ja ripustanut asiasta kertovan diplomin seinälleen.
Kuitenkaan Etelä-Karjala ei ole mikään norppamaakunta.
Etelä-Savo on.
Etelä-Savon maakuntajohtaja taas ottaa kaiken irti virka-ajalla (ja verovaroista kustannetulla palkalla) saimaannorpan suojelun vastustamisesta. Uusimman Itukan mukaan Matti Viialainen on aikeissa valittaa puumalalaisen osakaskuntansa nimissä verkkovesien aukot tukkineesta asetuksesta vaikka EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen asti.
On se niin väärin, jos Matti, 58 vee, ei pääse kevätkutuista lahnaa pyytämään lahdukkeesta, jossa jo nuorna poikana isänsä keralla jaloa lahnanpyyntiä harjoitti.
Muistelen aiemminkin törmänneeni rikkumattomaan kansalaisoikeuteen saada pyytää kevätkutuista lahnaa. Kevätkutuisten lahnojen kalastamisen puolesta norpansuojelua vastaan vetosi aikoinaan Punkaharjun kunnanhallitus silloisen kunnanjohtaja Pekka Nousiaisen innoittamana.
Näillä Etelä-Savon junttimaineen nostattajilla on siis muitakin yhteisiä intohimon kohteita kuin vallan pyydystäminen konstilla millä hyvänsä: rakkaus kevätkutuisiin lahnoihin.
Viialainen toteaa, että norpansuojelusta päästäisiin helpoimmalla, jos seuraava hallitus kumoaisi asetuksen.
Viialaisesta päästäisiin helpoimmalla, jos hän ymmärtäisi hävetä itsensä viralta. Mutta eihän häpeämättömällä ole suhteellisuudentajua.
Jos syntyy epäilys, että olen itse uusavuton kalapuikkojen popsija, joka ei ymmärrä arvostaa kevätkutuisia lahnoja, korjaan oitis asian laidan. Osaan paitsi syödä myös valmistaa lahnaa monellakin tapaa ja olen siitä lukuisasti aterioita kokannutkin - semminkin siihen aikaan elämästäni, kun elelimme opiskelija-duunari-taloudessa ja markkaa sai venyttää soikeaksi ja lättänäksi kuin lahnaa. Mikään herkullisista herkullisin kala lahna ei kuitenkaan ole. Lahna ei kuulu järvikalalistallani top teniin. Sen edelle asetan särjenkin. Särjestä tulee makoisia kalapihvejä ja suolasärki on hiton hyvää.
Vaikka olen kalaruokien ystävä, voin olla ilman lahnoja verkkokalastuskiellon ajan. Enkä kuole nälkään, vaikka verkkohauetkin jäisivät saamatta, minulle kelpaavat kyllä katiskan pyytämätkin.
Kolme päivää perätysten olen tälläkin viikolla haukiruokaa napostellut henkeni pitimiksi, mikä kertokoon antaumuksellista suhteestani kalaruokiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Saimaan kalastajana norpalla on paljon pitkäaikaisemmat oikeudet kalavesiin kuin Matilla, 58 vee, ja muutamalla muulla kalavesien omistajalla. Jos ainutlaatuinen hylkeemme hoippuu nyt sukupuuton partaalla ihmisten vainon takia ja meillä on edes vähäinen mahdollisuus korjata tyrimisemme jättämällä nailonverkkomme seinustoille, niin miksi ihmeessä itkisimme kevätkutuisten lahnojen perään?
Äänestin ehdokasta, jolle yksi saimaannorppa merkitsee enemmän kuin Saimaan kaikki kevätkutuiset lahnat yhteensä.
Lappeenrannan seudulla norppien toistaisesta olemassaolosta otetaan kaikki kuviteltavissa oleva imagohyöty irti. Täkäläinen ostospaikkani, paikallinen K-kauppa, on sekin tukenut saimaannorpan suojelua ja ripustanut asiasta kertovan diplomin seinälleen.
Kuitenkaan Etelä-Karjala ei ole mikään norppamaakunta.
Etelä-Savo on.
Etelä-Savon maakuntajohtaja taas ottaa kaiken irti virka-ajalla (ja verovaroista kustannetulla palkalla) saimaannorpan suojelun vastustamisesta. Uusimman Itukan mukaan Matti Viialainen on aikeissa valittaa puumalalaisen osakaskuntansa nimissä verkkovesien aukot tukkineesta asetuksesta vaikka EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen asti.
On se niin väärin, jos Matti, 58 vee, ei pääse kevätkutuista lahnaa pyytämään lahdukkeesta, jossa jo nuorna poikana isänsä keralla jaloa lahnanpyyntiä harjoitti.
Muistelen aiemminkin törmänneeni rikkumattomaan kansalaisoikeuteen saada pyytää kevätkutuista lahnaa. Kevätkutuisten lahnojen kalastamisen puolesta norpansuojelua vastaan vetosi aikoinaan Punkaharjun kunnanhallitus silloisen kunnanjohtaja Pekka Nousiaisen innoittamana.
Näillä Etelä-Savon junttimaineen nostattajilla on siis muitakin yhteisiä intohimon kohteita kuin vallan pyydystäminen konstilla millä hyvänsä: rakkaus kevätkutuisiin lahnoihin.
Viialainen toteaa, että norpansuojelusta päästäisiin helpoimmalla, jos seuraava hallitus kumoaisi asetuksen.
Viialaisesta päästäisiin helpoimmalla, jos hän ymmärtäisi hävetä itsensä viralta. Mutta eihän häpeämättömällä ole suhteellisuudentajua.
Jos syntyy epäilys, että olen itse uusavuton kalapuikkojen popsija, joka ei ymmärrä arvostaa kevätkutuisia lahnoja, korjaan oitis asian laidan. Osaan paitsi syödä myös valmistaa lahnaa monellakin tapaa ja olen siitä lukuisasti aterioita kokannutkin - semminkin siihen aikaan elämästäni, kun elelimme opiskelija-duunari-taloudessa ja markkaa sai venyttää soikeaksi ja lättänäksi kuin lahnaa. Mikään herkullisista herkullisin kala lahna ei kuitenkaan ole. Lahna ei kuulu järvikalalistallani top teniin. Sen edelle asetan särjenkin. Särjestä tulee makoisia kalapihvejä ja suolasärki on hiton hyvää.
Vaikka olen kalaruokien ystävä, voin olla ilman lahnoja verkkokalastuskiellon ajan. Enkä kuole nälkään, vaikka verkkohauetkin jäisivät saamatta, minulle kelpaavat kyllä katiskan pyytämätkin.
Kolme päivää perätysten olen tälläkin viikolla haukiruokaa napostellut henkeni pitimiksi, mikä kertokoon antaumuksellista suhteestani kalaruokiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Saimaan kalastajana norpalla on paljon pitkäaikaisemmat oikeudet kalavesiin kuin Matilla, 58 vee, ja muutamalla muulla kalavesien omistajalla. Jos ainutlaatuinen hylkeemme hoippuu nyt sukupuuton partaalla ihmisten vainon takia ja meillä on edes vähäinen mahdollisuus korjata tyrimisemme jättämällä nailonverkkomme seinustoille, niin miksi ihmeessä itkisimme kevätkutuisten lahnojen perään?
Äänestin ehdokasta, jolle yksi saimaannorppa merkitsee enemmän kuin Saimaan kaikki kevätkutuiset lahnat yhteensä.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Harmaalla vyöhykkeellä
Tuin tietoisesti monikulttuurista taloutta, kun hain viime perjantaina pizzeria Merenneidosta Punkasalmelta perheellemme ehtoopalat.
Lätyt olivat maukkaita. Eivät liian suolaisia, eivätkä rasvaisia eivätkä turhan paksupohjaisia tekeleitä pizzoiksi.
Hinta oli himpun alle kuuden euron.
Suomalaiset majoitus- ja hotellialan yrittäjät väittävät kiivaasti, että alle kuuden euron pizzat ovat harmaan talouden aikaansaannosta. Ovat kuulemma laskeneet, ettei alle kuudella eurolla voi tehdä rehellistä pizzaa. Etnisiltä taustaltaan toismaalaiset pizzerioiden omistajat väittävät vastaan. He toteavat tyytyvänsä alle tonnin kuukausituloihin yrittäjänä ja tekevänsä tinkimättömän pitkää päivää. Sillä konstilla onnistuvat tarjoamaan halpoja pizzoja meille nälkäisille suomalaisille.
Jos Suomessa halutaan lähteä torjumaan ihan oikeasti harmaata taloutta, rahanpesua ja ihmiskauppaa, niin ryhdytään syynäämään rakennustyömaita ja niiden alihankintaketjuja ja työvoimapolitiikkaa. Ensitöikseen voisi valtio tutkia omat työmaansa. Niillä on töissä paitsi pimeää porukkaa Puolasta ja Virosta niin myös moottoripyöräjengien yhtiöitä.
Tai jos halutaan tosissaan harmaa talous aisoihin, aletaan seurata tiiviisti kiinteistökauppaa, myös ja nimenomaan bulvaanien nimissä tehtyä. Näitä hämäriä kiinteistökauppoja on tehty niin Punkaharjulla, Kerimäellä, Kesälahdella. Usein ostajataho kiertyy Venäjälle, ei toki suoraan, vaan tavallisesti jonkin sopivan peiteyhtiön kautta. Tavallisimpia postiosoitteita ovat Hollanti ja Kypros veroparatiisien lisäksi. Suomalaiset kiinteistövälittäjät ja pankit ovat tietysti ihan viattomia osapuolia...
Tai mikäli halutaan harmaata valkopestä, niin selvitellään, miten suomalaistaustaisten VIP-ravintoloitsijoiden onnistuu saada kerran viikossa aukiolevat yökerhot taloudellisesti kannattaviksi Kuopioita ja muita provinssikaupunkeja myöten.
Nämä kirkonkylien, lähiöiden ja keskikaupunkien syrjäkatujen kebab-pizzeriat voidaan jättää sinnittelemään omillaan, niin vähäisistä pennosista on bisneksessä kyse verrattuna edellämainittujen alojen liikevaihtoihin.
Itse asiassa en usko, että Suomessa halutaan harmaata taloutta kuriin. Se hyödyttää eliittiä. Yhdysvalloissakin innokkaimpia harmaan työvoiman käyttäjiä ovat äveriäät ihmiset: heidän kotiapulaisensa, remonttimiehensä ja nurmikonleikkaajansa ovat useimmiten viisumitta maassa.
Mistä tunnistaa suomalaisen poliittisen järjestelmän haluttomuuden puuttua harmaaseen talouteen? Esimerkiksi siitä, että meni luvattoman kauan ennen kuin rakennusalalle saatiin käänteinen arvonlisävero, koska Kokoomus yritti torpata tämän rahanpesun paljastamisen mahdollistavan järjestelmän lanseeramisen. Rakennusteollisuus väittää, että käänteinen verosysteemi lisää vain rehellisten yritysten hallintokuluja. Kummallista kyllä, Ruotsissa on onnistuttu samalla systeemillä kitkemään veronkiertoa jo pitkään.
Toinen päähallituspuolue, keskusta, on tehnyt kykypuolueen rinnalla parhaansa taatakseen vastaisuudessa rahanpesun ja veronkierron mahdollistavan kasvottoman omistamisen. Mari Kiviniemi perusti jo kuntaministerinä ollessaan työryhmän miettimään, miten voisimme sallia suomalaisten pestä rahaa osakekaupoilla nimettöminä.
Homma alkaa olla hanskassa. Konstin nimi on hallintarekisteri. Kuulostaa (talous)poliittisesti harmittomalta ja journalistisesti epäseksikkäältä. Asiasta uutisoi, tosin vaisuhkosti, Helsingin Sanomat männä viikolla. Netissä voi tähän kierouteen tutustua mm. suosikkisivujeni nettiosoitteissa:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/huhtikuu/en-mina-vaan-markkinat
ja http://www.tuomioja.org/
Lätyt olivat maukkaita. Eivät liian suolaisia, eivätkä rasvaisia eivätkä turhan paksupohjaisia tekeleitä pizzoiksi.
Hinta oli himpun alle kuuden euron.
Suomalaiset majoitus- ja hotellialan yrittäjät väittävät kiivaasti, että alle kuuden euron pizzat ovat harmaan talouden aikaansaannosta. Ovat kuulemma laskeneet, ettei alle kuudella eurolla voi tehdä rehellistä pizzaa. Etnisiltä taustaltaan toismaalaiset pizzerioiden omistajat väittävät vastaan. He toteavat tyytyvänsä alle tonnin kuukausituloihin yrittäjänä ja tekevänsä tinkimättömän pitkää päivää. Sillä konstilla onnistuvat tarjoamaan halpoja pizzoja meille nälkäisille suomalaisille.
Jos Suomessa halutaan lähteä torjumaan ihan oikeasti harmaata taloutta, rahanpesua ja ihmiskauppaa, niin ryhdytään syynäämään rakennustyömaita ja niiden alihankintaketjuja ja työvoimapolitiikkaa. Ensitöikseen voisi valtio tutkia omat työmaansa. Niillä on töissä paitsi pimeää porukkaa Puolasta ja Virosta niin myös moottoripyöräjengien yhtiöitä.
Tai jos halutaan tosissaan harmaa talous aisoihin, aletaan seurata tiiviisti kiinteistökauppaa, myös ja nimenomaan bulvaanien nimissä tehtyä. Näitä hämäriä kiinteistökauppoja on tehty niin Punkaharjulla, Kerimäellä, Kesälahdella. Usein ostajataho kiertyy Venäjälle, ei toki suoraan, vaan tavallisesti jonkin sopivan peiteyhtiön kautta. Tavallisimpia postiosoitteita ovat Hollanti ja Kypros veroparatiisien lisäksi. Suomalaiset kiinteistövälittäjät ja pankit ovat tietysti ihan viattomia osapuolia...
Tai mikäli halutaan harmaata valkopestä, niin selvitellään, miten suomalaistaustaisten VIP-ravintoloitsijoiden onnistuu saada kerran viikossa aukiolevat yökerhot taloudellisesti kannattaviksi Kuopioita ja muita provinssikaupunkeja myöten.
Nämä kirkonkylien, lähiöiden ja keskikaupunkien syrjäkatujen kebab-pizzeriat voidaan jättää sinnittelemään omillaan, niin vähäisistä pennosista on bisneksessä kyse verrattuna edellämainittujen alojen liikevaihtoihin.
Itse asiassa en usko, että Suomessa halutaan harmaata taloutta kuriin. Se hyödyttää eliittiä. Yhdysvalloissakin innokkaimpia harmaan työvoiman käyttäjiä ovat äveriäät ihmiset: heidän kotiapulaisensa, remonttimiehensä ja nurmikonleikkaajansa ovat useimmiten viisumitta maassa.
Mistä tunnistaa suomalaisen poliittisen järjestelmän haluttomuuden puuttua harmaaseen talouteen? Esimerkiksi siitä, että meni luvattoman kauan ennen kuin rakennusalalle saatiin käänteinen arvonlisävero, koska Kokoomus yritti torpata tämän rahanpesun paljastamisen mahdollistavan järjestelmän lanseeramisen. Rakennusteollisuus väittää, että käänteinen verosysteemi lisää vain rehellisten yritysten hallintokuluja. Kummallista kyllä, Ruotsissa on onnistuttu samalla systeemillä kitkemään veronkiertoa jo pitkään.
Toinen päähallituspuolue, keskusta, on tehnyt kykypuolueen rinnalla parhaansa taatakseen vastaisuudessa rahanpesun ja veronkierron mahdollistavan kasvottoman omistamisen. Mari Kiviniemi perusti jo kuntaministerinä ollessaan työryhmän miettimään, miten voisimme sallia suomalaisten pestä rahaa osakekaupoilla nimettöminä.
Homma alkaa olla hanskassa. Konstin nimi on hallintarekisteri. Kuulostaa (talous)poliittisesti harmittomalta ja journalistisesti epäseksikkäältä. Asiasta uutisoi, tosin vaisuhkosti, Helsingin Sanomat männä viikolla. Netissä voi tähän kierouteen tutustua mm. suosikkisivujeni nettiosoitteissa:
http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/huhtikuu/en-mina-vaan-markkinat
ja http://www.tuomioja.org/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)