Suhteessa on oltu, jo vuodesta 1967 lähtien.
Sinä aikana minä olen vaihtanut nimeäni vain kerran, mutta tämä toinen osapuoli neljästi.
Minä olen pysyttäytynyt oman maani kamaralla. Suhteeni toinen puolisko ryhtyi jo aikoja katselemaan toisia kumppaneita sillä silmällä ulkopuolelta maan rajojen ja on totisesti viihtynyt vieraissa.
Siinä missä minä olen pidättäytynyt uskollisena, vaikka mustasukkaisuus ja kiukku ovat vuorotelleet tunneskaalassa, on toinen heittäytynyt aina uusiin ja uusiin suhteisiin minulta mitään kysymättä.
Nyt alkaa minun mittani olla täynnä. Harkitsen eroa.
Mutta kun minun pitäisi löytää uusi kumppani tilalle, ilmankaan ei tule nykyaikana toimeen.
Vaihtoehdot eivät hirmuisesti houkuttele.
Suurin osa tarjokkaista on aivan yhtä moraalittomia paskiaisia kuin tämä nykyiseni, joka jakelee minunkin rahojani ties keille koijareille ja minua kohtaan on kitsas - tai oikeastaan jos olen rehellinen: minä maksan hänelle vaatimattomista palveluksista, joita hän suhteessamme on tarjoavinaan kuin hyvän hyvyyttään. Oikeasti tämä hyväkäs kuorii vähistä rahoistani omansa päältä.
Silti epäröin katkaista pitkäaikaisen suhteeni ja rohkaistua ottamaan uuden kumppanin. Uumoiluani syventää se, että osa vaihtoehtoisista kumppaneista on niin vaatimattomista lähtökohdista, että pelkään niiden jäävän isoistensa jalkoihin tuota pikaa.
Jos vain Suomeenkin perustettaisiin pankki, jonka säännöt kieltäisivät sen avioitumisen minkään toisen pankin kanssa ja velvoittaisivat sen samalla harjoittamaan vain eettisesti kestävää sijoitusneuvontaa, niin en epäröisi enää hetkeäkään jättää omaani, joka on pelehtinyt merenneitojen kanssa mieluummin kuin minun.
Jospa saataisiin tännekin rahalaitos, joka ei jakelisi bonuksia holtittomaan riskinottoon alaisiaan ja asiakkaitaan patistaneille pankkiireille, niin kiikuttaisin mielelläni roposeni sen tueksi ja turvaksi.
Jos sitten vielä tällainen pankki arvostaisi kaltaisiani pienasiakkaita ja maksaisi huonoa parempaa korkoa talletuksilleni, niin sellainen valloittaisi heti sydämeni ja saisi minut omakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!