Eurooppa on ollut maailman viimeinen kolkka, jossa sosiaaliturva on jotakuinkin toiminut, tuloerot ovat olleet lähes siedettävät ja päätöksiä on tehty ainakin enimmäkseen demokraattisesti.
Nyt ovat "markkinat" ryhtymässä nakertamaan Eurooppaa pala palalta keinottelutalouden seuraavaksi temmellyskentäksi. Taktiikka on vapaan markkinatalousmallin mukainen ja täysin entisellään, sama juonikuvio on nähty niin Aasiassa kuin Etelä-Amerikassa.
Ero on vain siinä, että siinä missä vielä takavuosikymmeninä markkinaliberalismi iski ennen muuta sotilasdiktatuurien siivellä, pidätysten, kidutusten ja katoamisten voimalla, niin nyttemmin sen keinot ovat hienovaraistuneet. Pyöveleinä ovat pukumiehet pörssisaleissa ja pankkimaailmassa.
Ensin pumpataan lainarahaa tolkuttomasti heikkoihin kansantalouksiin, saadaan niiden eliitti villiintymään ja tärväämään julkista rahaa korskeisiin hankkeisiin, velkaannutetaan kokonainen kansallisvaltio keinottelijoiden hyväksi.
Kun sitten "markkinat" ilmoittavat, että homma on tyhjän päällä, on hedelmällinen kaaostila valmis. Katastrofin partaalla tarvitseekin enää Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n, karauttaa paikalle ja vaatia sosiaaliturva ja julkiset palvelut alas ja tavikset maksamaan länsipankkien ja eliitin mellastus. Siinä sivussa, kuin vaivihkaa, tapahtuu tärkein ja peruuttamattomin: yksityistetään valtion omaisuus ja ryhdytään tuottamaan vähäisetkin julkiset palvelut yrityselämän toimijoilla.
Samalla konstilla on saatu valtavat määrät luonnonvaroja sekä verovaroilla ja hikisellä työllä kustannettua kansallisomaisuutta siirtymään ylikansallisten yhtiöiden haltuun joka puolella maailmaa.
Mitä sitten tapahtuu? Tuloerot repeävät entisestään: kansa köyhtyy ja eliitti pöyhtyy.
Onneksi olkoon vain Olli Rehnille, Jyrki Kataiselle ja kaikille muille euroeliitin jäsenille, jotka ovat olleet Kreikan kriisiä taltuttamassa. Heidän toimensa ovat varmistaneet sen, että tuhokapitalismiksikin kutsuttu uusliberalismi on saanut niin vahvan jalansijan eteläisestä Euroopasta, ettei kulu kuin heilahdus, niin se on jo täällä Suomessa.
Mitenkähän sitten suomalaisessa mediassa suu pannaan?
Meikäläiset tiedotusvälineet ovat riekkuneet kreikkalaisten etuisuuksilla. Saavat kuulemma eläkettä jo viisikymppisinä, vaikka tekevät jo toista työuraa.
Ehkä kreikkalaisten onkin syytä saada lisätuloja palkkaropostensa päälle: kreikkalainen opettaja ansaitsee 1.200 euroa kuussa.
Etteikö muka vaihtoehtoja ollut Olli Rehnillä ja kumppaneilla? Kynsin hampain eurosta ei olisi ollut syytä pitää kiinni. Kreikan olisi voinut päästää irrottautumaan eurosta, jolloin maa olisi voinut itsenäisesti hoitaa kriisinsä: devalvoimalla, kiristämällä vyötä omaehtoisesti.
Mutta tietysti piti ajatella niitä kaikkia pankkipoloisia, jotka olivat syytäneet Kreikkaan velkarahaa. Jos rahalaitokset olisivat jääneet nuolemaan näppejään, pankkimaailma olisi voinut kostaa nostamalla korkoja. Korkoja, jotka ovat Euroopassa sairaalloisen alhaalla, että houkuttavat katteettomasti pienituloisetkin huushollit velkaliekaan.
Mutta velallahan tämäkin itsepäinen kansa pidetään kurissa. Kuluttava kansalainen ei kyseenalaista. Asuntovelalliset ovat nöyriä työntekijöitä, alistuvia alamaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!