Hamsterin tutkimuksia

Olen onneton hamsteri. Säilön kaikenlaista tarpeetonta tavaraa, ja erityisesti paperisia aarteita.
Jälkikasvu väittää, että näytänkin ihan jyrsijältä, joten ehkä hamstraaminen on toinen luontoni.

Ryhdyin panemaan talteen Puruvesi-lehden numeroita viime syksynä, kun totesin, että kymmenvuotiskauteni päätoimittajana vetelee viimeisiä viikkojaan.
Nostalgianumeroille tuli tutkimuksellista käyttöä tänä keväänä, kun lehti teki ulkoasu-uudistuksen uuden, tarmokkaan päätoimittajansa Sauli Pahkasalon johdolla.

Aloin säilyttää ilmeensä raikastaneen paikallislehden numeroita. Yhden lehdykän tosin ennätin kiikuttaa vahingossa paperinkeräykseen. Kävin sitten tilastoimassa senkin, kirjastossa.
Mitä pengoin lehdistä?
Lehtijuttujen eli toimituksellisten tekstipalstojen osuutta lehden pinta-alasta. Tein vertailevan tutkimuksen, työvälineinäni viivoitin, kynä, ruutuvihko ja taskulaskin. Tutkimuskohteinani olivat viime syksyn kuusi perättäistä numeroa sekä tämän kevään kuusi peräkanaa ilmestynyttä Puruvettä.
Pidin varani, että numeroiden sivumäärät täsmäsivät toisiinsa, jotta tähystykseni tulokset olisivat vertailukelpoiset.

Vertailu varmensi mutu-tuntumani: juttusisältö oli karsiutunut ulkoasun uudistamisen rinnalla.
Suuret lehtikuvat, isot otsikot, runsastuneet, isontuneet omat ilmoitukset, lukijoiden lähettämillä kuvilla iloittelu ja tyhjä tila osana lehden taittoa tuoreuttivat lehden ilmiasua, mutta vaikuttivat myös väistämättä sisällölliseen antiin.
Toimituksellisten juttujen määrä oli vähentynyt 26 prosenttia, otsikoita oli 29 prosenttia vähemmän.
Tarkastelin myös juttusisältöä sen mukaan, mistä paikkakunnista kirjoitettiin. Enonkoskelta oli juttuja enemmän kuin ennen!
Rajuimmin olivat vähentyneet Punkaharjua ja Kesälahtea koskevat lehtijutut.

Oliko toimituksen työpanos osoitettu Itä-Savon avittamiseen ja Puruveden sisältö sitä myöten köyhtynyt? Arvelen, että muutoksille ei ollut vaihtoehtoja, jotta päivälehti tulisi taitekohdassa toimituksellisesti ruokituksi ilman että paikallislehden lukijakunta nousisi takajaloilleen.
Monikaan Puruveden tilaaja ei lehden uuteen ulkoasuun totuttautuessaan tiedostaisi sen sisällön ohentumista. Ja jos joku hoksaisi asian laidan, niin aina voisi todeta, että kohentunut laatu korvaa määrän.

En esitä näitä hamsterin tutkimuksiani moitteena, vaan kannusteena: kirikää osaavassa toimituksessa tuo paikallisten juttujen ja juttuaiheiden tarjontaan syntynyt aukko umpeen - ja porhaltakaa komeasti ohi!
Nyt kun Puruvesi on uuden päätoimittajansa ansiosta saanut palkata enemmän vakituista väkeä toimituskuntaansa kuin koskaan historiansa aikana, on sille toivottavasti samalla suotu mahdollisuus kukoistaa itsenäisenä, moniäänisenä paikallislehtenä.
Itse sain vain haaveilla väenvahvistuksista, tuloksetta, kun Puruvedestä haluttiin tehdä Itä-Savon aluetoimitus.
Lehden onneksi sen vetäjää vaihdettiin.
Omaksi onnekseni ymmärsin lähteä, kun vielä säilytin kasvoni, pontevat poskilihakseni.

Pärstäkertoimeni ei entisen toimeeni selvästikään riittänyt. Jyrsijän naamallani ei kaivattua toimittajan puolikasta riveihin irronnut, mutta onneksi seuraajani on toista rotua.
Lajimäärityksen voitte tehdä ihan itse uudistunutta lehteä lukemalla. Tehtävää helpottaa sekin, että Sauli-päätoimittajasta on jo tähän mennessä julkaistu Puruveden sivuilla enemmän lehtikuvia kuin hänen edeltäjästään vuosikymmenessä.

Minä puolestani vetäydyn kotikolooni jyrsimään pähkinöitäni - ja silmäilen siinä samalla haikeasti keittiön nurkassa lojuvaa paperinkeräyslootaa. Siellä pötköttävät edesmenneet Puruvesi-lehdet matkallaan kohti uusiopaperitehdasta.