Mattopyykkiä ja punkkeja

Kesä on täällä.
Tiedän sen siitä, että olen päässyt jo nyhtämään punkkeja iholtani ja pesemään mattoja auringonpaisteessa.

Punkaharjun kunnan järjestämät matonpesupaikat ovat mahdottoman hieno juttu. Olen ikikiitollinen teknisen toimen vetäjälle Risto Huttuselle siitä, että tämä kunnaninsinööriksi tultuaan pani tuulemaan. Matonpesupaikkoja alettiin rakentaa kyläkunnille, ei vain luvata, että joskus sellaiset saataisiin pykättyä.
Meillä täällä Tuunaansaaressa päästiin pesemään mattoja ekosti jo viime kesänä. Aiemmin ei ole toukokuun helteillä päässyt matonpesusta nauttimaan, mutta nyt onnisti.
Kolme räsymattoa on kuivumassa, seuraavat odottavat vuoroaan.

Kesä yllätti meidät kaikki, luonnonkin. Valkovuokot ylvästelevät yhä, kielo punkee täyttä häkää kukkavanaa, mustikka odottaa pölyttäjiä! Käki kukkuu alkukesän autuutta, kevät meni jo.

Suvi on ihana vuodenaika, johon tietysti kuuluvat monet mönkiäiset ja pönkiäiset - mustikkasadon hyväksi ahertavien kimalaisten lisäksi.
Itse olen tehnyt jo tuttavuutta kesän alkajaisiksi ensimmäisten punkkien kanssa. Punkit viihtyvät valitettavasti samalla rannalla kuin minäkin.
Ne ovat olleet toistaiseksi nymfejä, hyvin vaatimattomia siis punkiksi ulkoisilta mitoiltaan, mutta ärhäköitä pureutumaan ihoon.
Nymfejä on turhauttavaa yrittää saada pinsettiotteeseen punkkipihdeillä.
Unohtakaa siis punkkipihdit. Menkää ja ostakaa apteekista ns. punkkikynä. Sen lankaan lankeavat pienimmätkin punkit. Kynät on tarkoitettu eläinten punkkipuhdistukseen, mutta olen huomannut, että "Best friend" on punkkitaistossa ihmisen paras kaveri.

Jos punkkien kiintymys minua kohtaan onkin ennallaan, niin ainakin yksi asia on tässä kesässäni muuttunut aiemmista.
Minulla on ollut tapana mennä rentoutumaan lenkkeily- ja marjastusreissuillani Karjalankallioille.
Kalliot ovat ennallaan, samoin näkymä Puruvedelle, mutta nuotiopaikan ympäristö on pilalla.
Kalliolle pääsee nyt autolla. Renkaat ovat myllänneet kauniit sammalikot ja jäkäliköt mustalle muralle.
Ajoväylää on markkinoitu esteettömän matkailun nimissä, mutta jalattomia taitavat olla enimmäkseen ihan terveet ihmiset.
Huonoa esimerkkiä näyttivät jo vuosi sitten rakentajat, jotka päräyttivät perille saakka, eivät jaksaneet pariakymmentä metriä rakennustarvikkeitaan kantaa. Niinpä mukavuuksiltaan ehostunut Karjalankallio tuli samantien surullisesti yliajetuksi.