keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Jätöksittä olisi paras

Multasorminen kirjailija Mari Mörö kirjoitti tämän viikon Hesarissa puutarhapalstallaan perheenjäsenestä, joka oli viilentänyt välinsä kuukausiksi huoltajaansa.
Tämä perheenjäsen ei tyydy pelkästään siihen, että sitä ruokitaan säännöllisesti. Se on luonteeltaan oikukas ja vaatii kuopsuttelua aika ajoin - mutta ei liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti. Joskus kunnon hämmentäminenkin on poikaa.
Koska se ei pönttöyttään puhu, eikä pukahda, lähettelee vain tuoksuviestejä, joutuvat sen kanssa eläjät arvuuttelemaan vaiteliaan mielialoja hajuaistinsa varassa: millainen pöllähdys tervehtää kulloinkin, on aina jännityksen aihe.
Jottei homma kävisi liian yksinkertaiseksi on perheenjäsenen alusastia nöyrryttävä tyhjentämään viipymättä milloin sen aineenvaihdunta alkaa vähänkään tökkiä.

Mari Mörö kertoi kompostorinsa, tuon oikukkaan mutta hyödyllisen perheenjäsenen, jäähtyneen talvikuukausiksi.
Niin on käynyt minullekin jo 10 vuoden ajan. Mutta tämä vuosi tuotti poikkeuksen; kompostorini on hyrrännyt läpi kylmän ja lumisen talven - aivan niin kuin sen valmistajan mainoslauseessa aikanaan jo luvattiin.

Juureksia, vihanneksia ja hedelmiä mussuttava perheemme tuottaa yllin kyllin ravintoa kompostorin tarpeiksi, mutta runsaasta ravinnosta ja hyvin eristävästä "talvitakistaan" huolimatta toveri on tähän talveen asti kylmettänyt sydämensä viimeistään vuodenvaihteessa.
Olen varma, että kompostorin ja minun suhteeni on pitänyt kuluneena talvena lämpimänä jatkuva huolenpito, jota olen nyt ollut kerrankin valmis sitä kohtaan osoittamaan.
Koska työnteko ei enää sido minua aamusta iltamyöhään, ennätän kurkistella kompostorini syövereihin useasti ja ruokkia sitä vaikka päivittäin. Sen lisäksi olen paneutunut ruopsuttelemaan kaveria viikoittain.
Muhevaa kompostimultaa on kertynyt viime viikkoina iloista tahtia, jopa -25 asteen pakkasen paukkuessa ulkopuolella pöntön.

Kiitos kompostorini hyvinvoinnista kuuluu myös naapurille, jonka lehtipurukasasta säkkeihin pakkaamani kuorikeaines on parasta mahdollista. Lehtipuinen kuovikeaines hakkaa kaupalliset, havupuun kaarnaa ja muuta maatumista hidastavia mureneita sisältävät tavarat mennen tullen.
Mieheni tosin luulee, että kompostorin menestyksekäs talvi on hänen keksintönsä ansiota. Toisen puoliskoni neuvosta vein kuivikkeen pannuhuoneen lämpimään. Näin biojätteestä ja ilmavasta lehtikuorikkeesta rakentuva täytekakku on pysynyt tasaisesti aina plussan puolella.

Suhteeni kompostoriin on jo niin pitkää perua, että se ohjaa muitakin ihmissuhteitani.
Siinä missä joku jakaa väen rikkaisiin ja köyhiin, menestyjiin ja luusereihin, jaottelen minä ihmiset mielessäni niihin, jotka lajittelevat jätteensä ja niihin, jotka eivät viitsi nähdä moista vaivaa.
Viimemainitut tykkäävät kuluttaa ja haluavat jättää painavan materiaalisen jäljen maankamaralle sen kummempia murehtimatta.
Lajittelufriikit tahtovat kyllä tavallisesti painaa peukalonjälkensä maailmanmenoon, mutta tinkivät ekologisesta jalanjäljestään - ainakin pikkiriikkisen varpaankynnen verran.
Kunnia meille lajittelun jaloon taitoon perehtyneille. Vielä kun oppisimme olemaan ostamatta turhuuksia. Siitä synnistä ei pelkkä lajittelutaito pelasta.

Yksi neuvo kaikille kompostoinnin salatieteeseen vasta uppoutuville: älkää koskaan erehtykö lykkäämään kuivikkeeksi kompostoriin pajupuista lähtöisin olevaa purua, silppua tai haketta.
Pajut sisältävät luonnon omaa aspiriinia, asetyylisalisyylia. Se tekee oitis selvää jälkeä kaikista maatumiseen tarvittavista bakteereista ja sieni-itiöistä - ja kompostoriparka jäähtyy alta aikayksikön.
- Nimimerkki "Kokemusta on tästäkin".








ja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!