Sairaan huono päätös

Heinolan Reumasairaalan päästäminen konkurssiin oli valtiovallalta kehno päätös.
Eniten erikoissairaalan lakkauttaminen vaikeuttaa jo lapsena reumaan sairastuneiden hoitoa. Reumakirurgia vaatii omat osaajansa, joita ei aluesairaaloissa eikä yliopistollisissakaan sairaaloissa ole palkkalistoilla.
Reumapotilaiden kuntoutukseenkin Heinolan sairaalalla olisi ollut maan parhaat edellytykset, mutta kuntoutettavat on tieten tahtoen ohjattu toisaalle.
Erikoissairaalan alasajossa on kyse Kelan ja kuntien yhteisestä tahdosta säästää näennäisesti reumakuntoutuksen kustannuksella. Potilaat itse olisivat halunneet Heinolaan hoitoon, hyvin harva on päässyt. Kela on nuukaillut minkä on kyennyt.
Saituus on tosin kostautunut, kun kuntoutuminen on hidastunut tai jopa estynyt.

Reumakuntoutus on oma taiteenlajinsa. Muualla ei saatane vastaavia hoitotuloksia kuin Heinolassa - ei Apilassa, eikä edes Kruunupuistossa, joka, oireellista kyllä, hyväksyttiin reumakuntoutuksen antajaksi vuodenvaihteessa.
Vaikka tekisikin mieli vetää kaksin käsin kotiinpäin, niin on sanottava: yhden reumatologin varassa ei osaamispääomaa voi kertyä riittävästi.

Täkäläisissä kuntoutuslaitoksissa työskentelee hyvin ammattitaitoisia fysioterapeutteja. Harva heistä kuitenkaan on perehtynyt reumasairauksiin.
Tunnen Sosterilta lähetteen saaneen potilaan, joka käveli omin jaloin kuntouttavaan hoitoon.
Hyvässä tarkoituksessa annetun kuntoutuksen epäonnistuttua hän sai liikuntakykynsä takaisin vasta lukuisten kortisonipistosten ja rajun tulehduskipulääkityksen jälkeen.

Reumataudit runtelevat potilasta arvaamattomasti. Reuma on harmillisen "yksilöllinen" niin oireiltaan kuin taudinkuvaltaan. Juuri tästä syystä reumaatikon kuntoutus vaatii toisenlaista osaamista kuin niveliltään perusterveen ihmisen hoitaminen.
Tätä tosiasiaa vasten Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtasen selitykset kuulostavat lähinnä herjauksilta. Lääkäri Huuhtanenhan on rauhoitellut kansaa sillä, että reumapotilaita hoidetaan jatkossa ammattitaitoisesti - terveyskeskuksissa.
Niinpä varmaan.
Toivottavasti en sairastu koskaan reumaan.

Yhtä asiaa olen ihmetellyt suuresti seurattuani viime vuodet läheltä reumaan sairastuneen ihmisen kamppailua sairautta vastaan.
Miksi reumaan sairastunut ei saa neuvoja, jopa määräyksiä, ruokavalionsa koostamiseksi?
Moni tuttavapiiriini kuuluva, ankaraa reumaa sairastava on siirtynyt omaehtoisesti kasvispitoiseen ravintoon. Miksi? Siksi, että kasvisruoka pitää kipuja ja tulehduksia loitolla. Makkarat, leikkeleet ja lihapitoinen eväs tekevät kipeiksi, samoin juustot.
Reumapotilaita ei kuitenkaan ohjata ravitsemusterapeutin pakeille. Ei ainakaan Sosterissa.
Lääkereseptien ohessa kannattaisi jakaa kasvisruokaohjeita - mutta tietysti pätevä ravitsemusneuvonta edellyttäisi perehtymistä itse asiaan, reumasairauksiin.