Kiinteä omaisuus lahoaa alta

Metsähallitus sai taannoin haltuunsa Punkaharjultakin merkittävän määrän kiinteistöomaisuutta, kun Metlan kiinteistöt siirtyivät sen omistukseen.
Metsähallitus onkin pannut kiinteistöjen haltijana tuulemaan - vesittämällä toimeliaasti vastuunsa.

Tuorein saavutus on vanhan ja arvokkaan asuintalon saattaminen tuota pikaa purkutuomion partaalle. Kun Metlan tutkimusaseman johtaja Häggmanin Jussi lähti eläkkeelle viime syksynä ja hänen siihenastinen kotinsa, talo Tuunaansalmen rannalla, jäi tyhjilleen, hulahti kiinteistö samantien oman onnensa nojaan.
Nyt kevättalvesta pytingissä oli käyty ensimmäistä kertaa katsomassa, mitä sille talven jäljiltä kuuluu. Vettä lainehti nilkkoihin saakka. Vesiputki rikki, kiitos kovan pakkastalven.

Laukansaaren vanhassa koulussa oli Metlalla tapana pitää peruslämpö yllä talven yli, olihan kiinteistö aikanaan Metlan käytössä.
Koulun nykyinen omistaja Metsähallitus arvelee, että rakennus pysyy myyntikuntoisena, vaikka lämmitys pantiinkin talveksi pois päältä.
Saa nähdä, kuka on valmis maksamaan satatuhatta euroa hirsirakenteisesta talosta, jonka kunnon rapistumista on edistetty yksinkertaisin keinoin.

Kotilan tilan laho navetta valtatie 14:n varressa olisi kaivannut kunnostavaa kättä jo toista vuosikymmentä sitten, joten tästä synnistä Metsähallitusta on turha ojentaa.
Mutta juuri Kotilan navetan alennustilaan on nyt Punkaharjun ylin toimeenpaneva elin nyrjäyttänyt katseensa. Suojeluintoiseksi herennyt kunnanhallitus vaatii, että umpilaho navetta tulisi kunnostaa, sitä ei saa purkaa.
Itse asiassa kunnostus ei ihan riitä, tulisi rakentaa navetan rekonstruktio. Aika järeä suojelutoimi, kun kyseessä on kuitenkin vain muinoinen eläinsuoja.

Kunnanhallituksen kunnostusperustelut menivät läpi paikallisissa uutisvälineissä. Paikallistuntemuksen puutettako, kun lehtijutuissa toistettiin kunnanhallituksen näkemys, että Kotilan navetta on ollut Metlan tutkimuskäytössä?
Kukaan Metlalta ei tunnustane kuunaan navetan lahosieniä tutkineensa. Viimeksi navetan liepeillä on ollut vipinää joskus 1980-luvun puolivälin paikkeilla, kun koruseppä piti siellä pajaansa.
Tein tuolloin sepän pajasta ja muustakin harjun matkailutarjonnasta lehtijutun Savon Sanomiin kesällä 1987.
Kun muutin Punkaharjulle asumaan vuonna 2000, oli samainen navetta jo mennyttä.

Kotilan navettaa puolustaessaan Punkaharjun kunta hurskastelee. Kunta päästi ihan omatoimisesti todellisen arvorakennuksen, Olga Hjelmmanin Kauvonniemestä kunnalle testamenttaaman arvokiinteistön rapistumaan aikanaan alta aikayksikön.
Rappiolle rakennus meni samaa rataa kuin valtatien varren navettakin: kattoon tuli reikä, ja paikkaustarvikkeina käytettiin kiinalaisia pressuja.
Aamen plottis.