Sopivia, päteviä ja muuten mukavia

Sanomalehti Itä-Savoon kirjoittavista päätoimittajista toiseksi eniten arvostamani, Launo Päivätie, tökki arkoihin paikkoihin muutamiakin täkäläisiä päättäjiä viimeviikkoisessa kolumnissaan.
Lanu piti käsittämättömänä erityisesti savonlinnalaisten päättäjien höyliyttä antaa mahtavat palkankorotukset ammattikoulutuksen kuntayhtymän (tuttavallisesti amiskan tai Samin) johtaville virkamiehille.
En kyllä puolustelisi muidenkaan jäsenkuntien edustajien järjenjuoksua, jota on ilmeisesti tavattu voidella Lapin hangilla yhteisissä kevättalven seminaareissa Samin laskuun.

Tilanne on kuin tuoreenpuoleisesta "Kätevä emäntä" -sarjan sketsistä, jossa johtoporras saa 26 prosentin palkankorotukset, kun taas työntekijöiden vaatimukset 1,2 prosentin tienestien hivutuksesta tyrmätään tylysti.
Kätevä emäntä on hiivatin hyvä sketsisarja, mutta todellisuus on vielä käsikirjoittanikkareiden ylilyöntejäkin ihmeellisempää. Moniko olisi luullut, että verovaroista myönnetään kituvalla talousalueella toiselle tuhannelle eurolle yltäviä palkanparannuksia - ja vielä keskellä syvintä lamaa?
Vuoden ammattiopisto on ansainnut vuoden maineteon pystin.

Enää en kyllä ihmettele lainkaan, että viime vuoden lokakuussa aivan tosissani väsäämäni hakemus päästä kyseiseen lafkaan kehityspäälliköksi ei ottanut tulta.
Päättäjät ovat viisaita. Viestinnästä vähänkään vastaavana kehityspäällikkönä olisin ollut äimänkäkenä, jos minun olisi pitänyt perustella itselleni tai työyhteisölle (puhumattakaan että julkisuuteen) palkankorotusten tarpeellisuus. En olisi keksinyt ensimmäistäkään järjellistä syytä tällaiseen kädenojennukseen.

Sen sijaan verorahojemme käyttöä vahtimaan nostetut paikallispoliitikot eivät jääneet sanattomiksi. He vetosivat oitis rehtorin ja muiden johtavien viskaalien onnettomaan asemaan. Nämä olivat uponneet palkkakuoppaan, josta heidät oli pois pelastettava, paremmalle puolen viiden tonnin kuukausiansioiden ja silleen.

Yhtymähallituksen puheenjohtajan, päättäjä Anna-Liisa Uimosen (kesk.) olen huomannut aiemminkin näkevän maailman eri valossa kuin mitä sitä itse tiirailen.
Savonlinnan ja Savonrannan kuntaliitosneuvotteluista Uimoselle jäivät hänen itsensä kertomina päällimmäisenä mieleen ne auvoisat näkymät, jotka avautuivat savonlinnalaisten päättäjien eteen heidän liitosristeilyllään Savonrannalle.
Uimoseen idyllinen kirkonkylä oli tehnyt kuulemma lähtemättömän vaikutuksen. Siinä taisivat myrkyttynyt liiketontin maaperä, hengenvaaralliseen kuntoon päästetyn teollisuushallin tola, rantaravintolan rakennushankkeen kustannukset ja moni muu pikkujuttu jäädä noteeraamatta.
Savonlinnalaisten veronmaksajien taskunpohjista on sittemmin varoja täytynyt kaivaa, kun "pikkuylläreitä" on ilmaantunut yhteiselon tiellä.
Mutta niinhän se on, että jos yhdessä kallispalkkaisimpien viranhaltijoiden kanssa hiihdellään, risteillään, bailataan, kokoustetaan ja kuljetaan kylkimyyryä, niin siinä unohtuu vaaleissa valitulta helposti tärkein velvoite: kuntalaisten edun valvominen - oman ja kavereiden edun edellä.

Ai niin. Jos jotakuta kiinnostaa tietää, kuka on se eniten arvostamani Itä-Savoon kirjoittava päätoimittaja, niin tulkoon se julki tässä: emerituspäätoimittaja Mauno Saari.
Terveiseni lähetän kuitenkin toiselle emeritukselle, Pienimäen Köpille, entiselle esimiehelleni. Hänen kanssaan on aina ollut kiinnostavaa jutella journalismista ja Venäjästä, silloin harvoin kun on tilaisuus koittanut.