Imarreltu

Kiitos kaikille niille, joiden mielestä sopisin vallan mainiosti Punkaharjun uudeksi kunnanjohtajaksi. En olisi arvannut tällaisia tunnustuksia tulevan, semminkään, kun hakemuksellani en tavoitellut pestiä, vaan keskustelua.
Mutta imartelevat kommentit saattavat olla omiaan herättämään jutunjuurta. Kiitos siis niistä.

Minulla on helpompi osa kuin heillä, jotka ovat tosissaan johonkin pyrkimässä. Kuten nyt vaikka Väyrysen Paavolla. Mies tuntee olevansa elämänsä vedossa ja saa kuulla naljailua vaariudestaan tavoitellessaan puoluejohtajan ja pääministerin paikkaa.

Näin ensi kerran Paavon livenä yli 20 vuotta sitten. Työskentelin tukevasti keskustalaisessa, alkiolaista aatetta tunnustavassa Iisalmen Sanomissa, joka toki avarakatseisesti piti palkkalistoillaan myös kaltaisiani puolueeseen kuulumattomia toimittajia.

Paavo asteli ensimmäistä kertaa elämääni, kun oli päätoimittaja Risto Ylitalon pakeilla. En muista enää asiaa, jota hänen kanssaan pohdin, saattoi liittyä luottamustyöhöni ammattiosaston puheenjohtajana, mutta sen muistan elävästi, että olin istahtanut hänen työpöytänsä reunalle ja piirsin juuri innokkaasti jotain kaaviokuvaa paperille, kun päätoimittajan pömpelin ovi tempaistiin rehvakkaasti auki.
Oveen koputtamatta huoneeseen asteli Keskustan silloin puheenjohtaja Väyrynen, kannoillaan puoluesihteeri Seppo Kääriäinen, tuo ihmeen ihana inehmo Iisalamesta.

Väyrynen alkoi välittömästi heittää rasvaista herjaa asetelmasta. Hän kiusoitteli päätoimittajaa siitä, miten "minihameiset nuoret tytöt istuvat täällä sylissäsi".
Ylitalon Risto meni enemmän kuin vaikeaksi olemukseltaan, Kiäriäis-Sepukka punasteli ja meikäläinen haukkoi henkeään. Toden totta, hameeni oli lyhyt, mutta silloin vielä sorjaan varteeni mielestäni aivan riittävän pitkä ollakseen asiallinen vaatekappale.
Sisäinen femakkoni loukkaantui verisesti. Väyrynen itse ei ollut noudattanut alkeellisiakaan käytöstapoja riuhtaistessaan oven auki koputtamatta. Niskojani nakellen poistuin huoneesta hyvää päivää virkkamatta.

Herrojen lähdettyä päätoimittaja tuli pyytämään anteeksi puoluejohdon käytöstä.
Nyt tähän ikään ehtineenä ikifeministinä nauran koko jutulle, joskin mietin, onko Miitta-tädin sylissä piipahtanut Paavo jo mahtanut päivittää tasa-arvo- ja sukupuoliasenteensa 2010-luvulle...