Ministeri Sirkka-Liisa Anttila ei ole saanut kyllikseen vapaaehtoisuuden korostamisesta, kun hän on puolustanut "Saimaan rantojen asukkaiden oikeutta" itse suojella saimaannorppaa ja pidättäytyä verkkokalastuksesta - korvausta vastaan tietenkin.
Yksikään toimittaja ei näy tehneen vielä Anttilalle jatkokysymystä, kun hän on tuon tuosta perustellut kantaansa sillä, verkkokalastuksen kertakaikkisesti kieltävän lain toteutumista rikkonaisilla Saimaan vesillä olisi vaikea valvoa. Joten kysytään nyt tässä sitten.
Ministeri Anttila, miten ihmeessä voidaan onnistua valvomaan vapaaehtoista, norpan elinalueen rikkonaisesti täplittävää verkkokalastuskieltoa?
Koska ministeri ei lukene meikäläisen blogeja, niin vastaan hänen puolestaan:
Ei mitenkään.
Yksiselitteisen, kaikki vesialueet kattavan lain sisällöstä ei voisi yksikään ranta-asukas, kesämökkiläinen tai muu innokas verkkokalastukseen mieleistynyt todeta olevansa tietämätön, mutta sitäkin helpompaa on joko tieten tahtoen tai tahtomattaan livetä vapaaehtoisesta kalastuskiellosta.
Vesialueiden rajat kun ovat veteen piirretyt. Siinä helposti voisi livahtaa mukamas vahingossa naapurin puolelle kalaan.
Yhtä todennäköistä on, että osa satunnaisista mökkiläiskalastajista ei edes tiedä, mihin osakaskuntaan kuuluu, missä kalastusalueen rajat kulkevat ja onko kyseinen osakaskunta verkkokalastuskieltoon liittynyt vai ei. Verkot heitetään vetehen ja todennäköisesti luvitta aika monen mökkiläisen äkillisessä toimeliaisuuden puuskassa, kerran tai kaksi kesässä.
Mökkiläisiä on tuhansittain, valvopa heidän järjestäytymistään osakaskunnan meininkiin. Turha toivo ja uuvuttava urakka. Vain kaiken kattava, lakiin perustuva kalastuskielto olisi heitä ajatellen riittävän yksiselitteinen.
Moni vakituisesti seudulla asuva ja kalastava varmasti reviirinsä tuntee ja määräyksiä tunnollisesti noudattaa. Silti heidänkin joukkoonsa mahtuu vastuuttomia. Eräänkin norppaisan Pihlajaveden alueen ison kalastuskunnan puheenjohtajalla oli ainakin vielä viime vuosikymmenellä tapana jättää pyytönsä viikkokausiksi kokematta. Tunnen miehen ja tunnen tapaukset, mutta jätän kohteliaasti nimen mainitsematta.
Norpparahat kyllä kelpasivat. Niillä pantiin pöytä koreaksi, kun kokoonnuttiin.
Mutta vielä ministeri Anttilaan. Tämä vapaaehtoisen kansalaistoiminnan airut. Mitä hän tekee metsälaeille? Sunnuntain 31.1. Helsingin Sanomien mukaan kiristää entisestään metsänomistajien liikkumavaraa. Metsänomistaja saa vastaisuudessa yhä tiukemmin vastaansa lakipykälät ja viranomaisvalvonnan. Toisin sanoen metsänomistajalta lähtee sekin vähä voima ja valta päättää, mitä omassa metsässä touhutaan, mikä nykyisen lainsäädännön tulkinta on tähän asti suonut. Metsänomistajan liekanaru kuristuu jo kaulan ympärille.
Sillä tavalla keskutalaisministeri kunnioittaa omistusoikeutta. Sen pyhyyteenhän ovat lakiin perustuvan verkkokalastuskalatuskiellon vastustajat vedonneet.
Onko vesiomaisuus jotenkin erilaista kuin metsäomaisuus? Metsäsuomalaisen mielestä ei, mutta ministerin mukaan ilmeisesti kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!