Luomuhaaveita

Olen ihan täpinöissäni brändityöryhmän luomuaatteellisuudesta. Olen itse hurahtanut luomu-uskovaiseksi jo yli kaksi vuosikymmentä sitten, joten en pane pahakseni, jos valtakunnan viisaat näkevät luonnonmukaisen viljelyn ja ruoantuotannon tärkeäksi asiaksi.

Suhtaudun valitettavasti kylläkin kovin skeptisesti brändääjien luomutavoitteisiin.

Luomuruoan tarjonta ei ole Suomessa eurooppalaisittain ottaen hääppöistä - verrattuna esimerkiksi Tanskaan, Itävaltaan tai jopa Englantiin. Suomalaiset marketit tursuavat joutavaa valmisruokavalikoimaa, erikoistuotteita ja hömppätavaraa, mutta luomutuotteita saa hyllyiltä etsiä suurennuslasin kanssa. Ikävää on sekin, että luomuvaihtoehdot eivät ole juuri koskaan tutustumistarjouksessa. Kaikkei kurjinta on, että suurimman osan ns. luomulisästä tuotteen hinnassa siivuttaa itselleen vähittäiskauppa - ei tuottaja.

Parhaiten on saatavilla luomuisia viljatuotteita. Luomumaitoa saa yhä monista kaupoista metsästää - muista luomumaitotavaroista puhumattakaan. Luomulihasta sai pitkään vain haaveilla. Nyt monen marketin valikoimiin on tullut sentään luomujauhelihaa. Luomukananmunia on onneksi ollut tarjolla jo pitkään.

Kätevimmin on luomutuotteisiin päässyt käsiksi ostamalla tuotteita maalaistoreilta tai suoraan tuottajilta. Toisaalta tällainen suoramyyntiin turvautumisen pakko kertoo vain luomun yleisestä väheksynnästä. Vähittäiskauppaa ja teollisuutta ei ole luomu kiinnostanut. Juvan luomuväki on suuri poikkeus alalla - sen menestys perustuu näkemyksellisten ja verrattain vauraiden tilallisten sinnikkyyteen.

Suomalaiset hokevat, että kotimainen ruoka on yhtä terveellistä ja puhdasta kuin luomueväs. No, meikäläisen massu ei ainakaan siedä tavallista maitoa, luomumaitoa voin nykyään hörppiä pari lasillista päivässä oireitta. Allerginen perheenjäsenemme voi popsia luomuporkkanoita, mutta tavanomaisesti kasvatetut porkkanat aiheuttavat välittömästi allergiaoireet.

Se, mikä jää usein liian vähälle huomiolle on luomutuotannon eettisyys. Luomutuotannossa kyse ei ole vain ruoan "puhtaudesta", josta voidaan loputtomiin kiistellä. Kyse on ennen muuta tuotantotavoista. Luonnonmukaista viljelyä valvotaan paljon tiukemmin kuin tavanomaista tuotantoa. Luomutiloilla vältytään liiallisten ravinteiden ja turhan lannoituksen syytämiseltä maaperään ja sieltä edelleen vesistöihin. Eläintuotannossa luomukanoilla, -possuilla ja -lehmillä on mukavammat oltavat ja luomuisemmat pöperöt kuin tavanomaista tuotantoa palvelevilla lajikumppaneillaan. Toki moni vastuullinen tuottaja huolehtii myös tavanomaisessa tuotannossa eläintensä hyvinvoinnista, mutta luomussa ei ole vaihtoehtoja: vain hyvä kohtelu kelpuutetaan.

Yksi asia on varma. Luomulle olisi huomattavasti nykyistä enemmän kysyntää, jos vain tarjonta turvattaisiin. Tosiasia on, että vähittäiskauppa ei ole Suomessa herännyt tarjoamaan riittävästi luomuvaihtoehtoja. Kun ei ole tarjontaa, ei synny kysyntääkään.
Kun kysyntä saadaan näin keinotekoisesti pysytettyä vähäisenä, saadaan luomutuotteiden hinnat pidettyä korkeinta. Se taas estää monia kuluttajia valitsemasta luomuvaihtoehtoa.

Tarjonnan runsaus alentaa luomutuotteiden hintoja, siitä todistaa se, että hinnanero luomuisten ja tavanomaisten viljatuotteiden välillä on kaventunut kaventumistaan sitä mukaa kun luomuvaihtoehtoja on ilmaantunut lisää kaupan hiutale- ja jauhohyllyille.

Luomutuotannon pullonkauloiksi tulisikin nähdä ennen muuta elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa ja pyrkiä painostamaan niitä tositoimiin. Tuottajat ja kuluttajat vastaavat kyllä vuorollaan huutoon.