Täällä Lappeenrannassa sitä ihminen kellii tavarapaljouden ja yltäkylläisyyden keskellä. Toinen toistaan suurempia marketteja ja ostoskeskuksia on joka puolella kaupunkia, kaikki mahdolliset kauppaketjut ovat levittäytyneet tänne niin venäläisten kuin täkäläisten asiakkaiden iloksi ja neonvalot loistavat aamusta myöhäiseen iltaan vähän jokaisessa kaupunginosassa. Lisää hypersuuria ostoskeskuksia on suunnitteilla, joten ei tämä tähän jää.
Silti täältä(kään) on vaikea löytää mitään suuhunpantavaa. Tilanne on jotakuinkin yhtä surkea kuin Savonlinnassa, Punkaharjulla tai Tuunaansaaren kesäkaupassa. Notkuivat hyllyt sitten miten paljon tahansa jonkun mielestä elintarvikkeiksi luokiteltavia ja kelpaavia tuotteita, niin hyviä, laadukkaita, kotimaisia ruoan raaka-aineita ja paikallisia, aitoja makuja on hyvin harvoin tarjolla.
Tietysti elämä olisi mallillaan täällä ostosparatiisien keskellä, jos olisi aikaa käpäistä kesken työpäivän kauppahallissa ja ryhtyä rakentamaan ympärilleen tuottajarinkiä, jolta hankkisi ruokansa.
Tunnustan, että olen sekä laiska että usein niin kiireinen, etten kerkiä haalia ruokaani sieltä täältä, vaikka lammastuotteeni hankinkin Parikkalasta suoraan tuottajalta ja juureksia ja monia muita luomuherkkuja käyn ostamassa Savonlinnan maalaistorilta, milloin suinkin ostoksille Satamakadulle ennätän. Erosen Kalankin ovenripaa käyn aina toisinaan kurottamassa, mutta nyt paljon harvemmin kuin ennen, kun olen kaikki arkipäivät täällä rakuunakaupungin humussa.
Ei pidä luulla, että hyljeksin kaikkia eineksiä. Tölkillinen luomuhernekeittoa on pelastanut monet kerrat meidän perheemme nälältä ja Tapolan mustamakkara on vakiokamaa ruokapöydässämme. Mutta kiistämättä vieroksun suurinta osaa kotimaisista valmisruoista. Viimeaikaiset uutiset ovat vahvistaneet sen, mitä olen aina elintarviketeollisuuden kieroudesta ajatellut: valmistavat lisäaineilla kuorrutettua höttöä, myyvät kalliilla, ja kansalaiset sen kuin lihovat ja sairastavat entistä enemmän.
Jos eineshyllyjen edessä iskee epätoivo, niin juurikaan lohdullisempi ei ole tunnelma ketjumarkettien lihatiskillä. Tehotuotettua porsasta vai pakkosyötettyä broileria, kummastakohan vääntäisi herkullisen päivällisen? Naudanliha veisi eläinsuojelun nimissä pisimmän korren, mutta lehmät piereksivät liikaa: ilmasto lämpenee.
Ihmekös tuo, jos ennen pitkää yhä suurempi osa valistuneista kuluttajista päätyy kasvissyöjäksi, vaikka luomutuotanto puoltaisi karjanpitoa muun viljelyn ohessa.
Miksei ole kaupan luomulihaa? Kallistako? Kyllä vain, kaikille niille, jotka ovat oikeasti köyhiä ja niille pölvästeille, joille hyvä ruoka ei merkitse mitään. Mutta edelleen jää jäljelle lohdullisen iso osa kansalaisista, joilla olisi halua ja kykyä maksaa luomutuotetusta lihasta markkinahinta. Selitys luomulihan tarjonnan vähäisyydelle löytyy ennen muuta elintarviketeollisuudesta, ei niinkään tuottajaportaasta. Luomulihaa ei saisi tuosta vain marinoida, suolata tai pumpata vedellä painavammaksi ja voi, voi, teollisuuden ja kaupan katteet laskisivat, kun kuluttajien höynäyttäminen olisi entistä vaikeampaa.
Eiköhän lanseerata protestiliike vauhtiin? Kynä käteen ja paperinpalasia esille. Kirjoittakaamme viesti: "Haluan luomulihaa. Terveisin asiakas". Näitä lappusia kun alkaisi kymmenittäin, sadoittain ja tuhansittain ilmaantua ostosreissujen jäljiltä lihatiskien annospakkausten viereen, niin luulisi alkavan tapahtua. Kauppa painostaisi teollisuutta, joka päättäisi palvella tätä vaateliasta asiakassegmenttiä (vai miten he nyt haluavatkaan kusua hyvän ruoan ystäviä) ja me kaikki ruoastamme ja terveydestämme kiinnostuneet saisimme tahtomme läpi - onhan sinnikkyytemme taannut jo parhaimpiin kauppoihin pysyvät luomuvalikoimat maitotaloustuotteiden hyllyille, miksemme siis jatkossa saisi haluta ostaa ruoaksemme luonnonmukaisesti elellyttä kanaa, iloista possua tai naturellia nautaeläintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!