Meidän seutumme paikallislehti Puruvesi uudistuu.
Puruvesi kertoi tänään päätoimittajansa suulla haluavansa tulla Suomen parhaaksi paikallislehdeksi.
Jos ei paras, niin hennoo olla pian Suomen kallein paikallislehti ilmestymiskertoihinsa nähden. Mutta rahallahan saa laatua. Odotettavissa on järjestään 28-sivuisia viikoittaisia lukupaketteja tuohon tilaushintaan.
Uumoilen, että paikallislehdessä päästään viimeistään uudistusvaiheessa käsiksi uuteen aihepiiriin.
Uskonto ja isänmaa on jo palveltu; uskonasioita on puitu kylliksi tämän syksyä ja isänmaata puolustettiin lehdessä kevätkuukaudet.
Jäljellä on enää koti. Se on hyvä juttuaihe, siihen mahtuu kaikki ihmisen arjessa ja lähiympäristössä.
Kaipaan lukijana omalta paikallislehdeltä paitsi valtaa kumartelematonta sisältöä niin taitollisesti ja sisällöllisesti hallittua ulkoasua.
Suuri otsikon pistekoko viestii tavallisesti jutun tärkeydestä ja isot lehtikuvat niiden journalistisesta painoarvosta.
Puruvedessä "näyttävä" taitto on alkanut viestiä... niin mistä? Toivottavasti ei sentään juttujen vähyydestä taittoalaan nähden.
Tuleva formaatti kasvattaa taittopintaa entisestään. En silti soisi paikallislehden arvokkaiden palstojen enää jatkossa peittyvän yksittäisiin mammuttiotsikoihin ja tyynyliinan kokoisiin kuviin, joiden journalistinen anti on vähäinen.
Lykkyä tykö siis lehtiuudistukseen.
Ai muuten. Parhaaksi paikallislehdeksi ei tulla osallistumalla vuosittaiseen, maksulliseen kilpailuun, jossa kymmenenen kärjessä -joukkoon valikoituvat Jyväskylän yliopiston toisen vuoden journalistiikan opiskelijoiden tahdosta heidän omien kotiseutujensa lehdet ja tuomaristossa istuvien journalistien painostuksesta maan ruotsinkieliset lehdet. Viimemainitut siitä syystä, että ne ovat tyylikkäimmin tehtyjä, ensinmainitut siitä syystä, että ne ovat keltanokille tuttuja.
Mistäkö tiedän kilpailun kulun? Olen itse istunut kertaalleen tuomaristossa ja yrittänyt kollegani kanssa parhaani, että ammattitaito palkittaisiin, ei tuttuutta. Onnistuimme, ruotsinkielinen aviisi veti pisimmän korren.
Ja annoimme samalla säälistä periksi: pistesijat menivät opiskelijoiden suosikeille. Niiden paremmuutta perusteltiin mm. sillä että "olen ollut siellä kesätöissä" ja "meille tuli tää lehti kotiin, kun olin pieni".
Pahoin silti pelkään, että yksi painavimmista kriteereistä on edelleen: "Tää lehtihän on palkittu ennenkin, siksi se on hyvä".
Yhden kerran olen nähnyt 2000-luvulla tästä tuttuuteen perustuvasta Suomen paras paikallislehti -nokittelujärjestyksestä poikettavan. Vuonna 2007 palkittiin kaksipäiväisistä lehdistä Uutis-Jousi Siilinjärveltä Pohjois-Savosta.
Häärikö tuona vuonna Jyväskylän opinahjossa savolaismafia keskisen Suomen kotiseutuhengen sijaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!