Opiskelukaupunkini Tampereen keskustan yhdessä alikulkukäytävistä oli luettavissa 80-luvulla ytimekäs vaatimus punk-aikakauden graffitityyliin. Harmaassa seinässä luki:
Mummoille suklaata!
Kansalaistahdon ilmaus oli hyvin perusteltavissa. Mummot ovat tarpeeksi kärsineet ja kituuttaneet, olisi aika heidän saada maistaa välillä makeaa elämää.
Jos yhtenä kauniina aamuna savonlinnalaiset kaduntallaajat huomaavat eräänkin pankkipalatsin seinässä raapustuksen:
Mummoille pankkipalveluja!
-- en tunnusta tekoa omakseni, vaikka mieleni tekisi.
Miksi ikäihmisiä kiusataan uudella laskunmaksujen tekniikoilla? Osa harmaaviirullisista panttereista varmasti käden käänteessä omaksuu nippelit ja nappelit, joita automaattien ja verkkopankkien käyttö nykyään edellyttää.
Miksi pankkimaailma ei voisi kuitenkin tarjota ystävällisesti 65 vuotta täyttäneille asiakkailleen ihmiskasvoista palvelua kohtuulliseen hintaan kassoilla, jos ja kun täysin palvellut kansalainen mieluiten asioisi nokatusten jonkun inhimillisen olennon kanssa kuin seurustelisi koneen kanssa.
Jonot eräänkin liikepankin laskunmaksuautomaateilla ovat arkipäivisin sietämättömän pitkiä, kun mummukat ja papparaiset yrittävät hoitaa raha-asiansa itsenäisesti.
Heistä isolla osalla ei ole tietokoneita kotonaan - miksi olisikaan - ja siksi raha-asioita on tultava hoitamaan jalansyten pankkiin asti. Palvelua pankkisaleissa ei silti saa osakseen, vain paikan hitaasti etenevässä jonossa.
Tänäänkin todistin tapahtumaa, jossa pappaikään ehtinyt tomera suomalainen mies yritti voittaa koneälyn ja selvitä laskuistaan kunniallisesti. Hän vietti melkein tunnin automaatin ääressä. Ilmeisesti jokin koneen toiminnoista vaati käyttäjältä itsepintaisesti reagointia, ja tämä aloitti aina laskunmaksun alusta, päätyäkseen uudestaan umpikujaan.
Itse ennätin hoitaa pari muuta asiointikäyntiä ja ruokakauppaostokset ajassa, jonka vanha mies kärsivällisesti seisoi tietokoneen ääressä yrittäen ymmärtää sen sielunelämää.
Se, ettei kukaan virkailijoista tullut iäkkäälle asiakkaalle apuun on ihan tavallinen tarina.
Mummoille (ja papoille) siis paitsi suklaata myös inhimillisiä pankkipalveluja!
maanantai 20. syyskuuta 2010
1 kommentti:
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllähän se on nykyään niin että palvelu-sana
VastaaPoistaon saanut ihan uuden merkityksen kuin mihin me
"vanhat" liki viiskymppiset tai sitä vanhemmat ollaan aikanaan totuttu.Maksaa saat kaikesta
"palvelusta" eli kun itse näpyttelet ja hoidat
maksut ja laskut saati jos virkailija sen tekee
niin sitten jo loppuukin tililtä rahat,sen verran tyyristä hommaa!!Ja avuksihan ei jakseta
tiskin takaa nousta vaikka kuinka nähtäisiin että joku apua tarvitsee.
"vanhus"