Suomalaiset noudattavat yhä tarkemmin virallisia ravintosuosituksia ja lihovat lihomistaan.
Tässä teollisen einesmoskan luvatussa maassa kulutetaan enemmän ns. kevyttuotteita asukasta kohden kuin missään muussa länsimaassa - ja ollaan lihavampia eurooppalaisia.
Pekka Puska aateveljestöineen puolustaa kiivaasti margariineja, kevytlevitteitä ja kaikkea muuta ihmiselimistön kannalta tunnistamattomaksi potaskaksi prosessoitua mössöä.
Elintarviketeollisuus kiittää, samoin vähittäiskauppa, kolestrolilääketehtailijat ja laihdutusvalmisteiden kauppaajat.
Kansanterveydestä on turha enää puhua. Kansakunta sairastaa vauvoista vaareihin elintasotauteja ja erilaiset ruoka-aineallergiat, -intoleranssit ja keliakia yleistyvät hurjaa vauhtia.
Evoluutio ei anna anteeksi. Se ei ole ehtinyt kehittyä tunnistamaan appelsiininmakuista kevyttuorejuustoa ravinnoksi tai kahdentoista sokeripalan edestä makeutta sisältävää rasvatonta jugurttia terveyspommiksi.
Insuliinintuotantomme ei hyväksy sen enempää valkoista sokeria kuin keinotekoisia makeutusaineita terveellisiksi rakennuspuikseen. Yhtä vähän kestämme yletöntä tärkkelysten ja hiilihydraattien tunkua, jota leivonnaisten, pastan, riisin ja perunan mättäminen napaan tietää.
Kenenkään elimistö ei kaipaa ensimmäistäkään energiajuomapläjäystä, limonaadikulausta tai mehun hörppimistä. Makeat juomat ovat yksinkertaisesti tarpeettomia, vahingollisia ja ekologisesti ajatellen silkkaa pröystäilyä.
Minulla on ollut paino-ongelma kerran elämässäni. Siitä, kun painoni hipoi painoindeksin normaaliuden ylärajaa, on viisi vuotta ja kuusi kiloa aikaa.
Mitä tein tunteakseni itseni omaksi itsekseni jälleen?
En suinkaan jättänyt voita, kuohukermaa, rasvaisinta saatavilla olevaa luomumaitoa, kananmunia, rypsiöljyä, tummaa suklaata tai rasvaisia juustoja pois ruokavaliostani.
Pienensin ruoka-annoksia, kutistin aamiaisen maustamattomaan jugurttiin kotimaisten marjojen kera (miksi pitäisi äheltää vatsa täyteen ennen kuin on itsekään kunnolla herännyt?), ja vähensin puurojen, riisin, pastan, perunoiden, makeiden leivonnaisten sekä vaalean leivän kulutusta.
Hedelmiä, marjoja ja vihanneksia olen aina popsinut liiaksikin, joten niiden nauttimista en lisännyt, mutta ryhdyin syömään säännöllisesti manteleita ja pähkinöitä.
Mitä tapahtui?
Painoni putosi pysyvästi.
Olen nyt 46-vuotias kanttura eikä minulla ole minkäänlaista lääkitystä vaativaa kansansairautta. Kolesteroliarvoni ovat ihanteelliset, samoin painoindeksini.
Ruokavalioni on kaikkea muuta kuin kansallisten suositusten mukainen, enkä ainakaan ole vähittäiskauppaketjujen ideaaliasiakas. Sivuutan valtaosan kaikesta ruokakauppojen tarjonnasta ja silti herkuttelen päivittäin.
Pekka Puska, myöntäisit viimein, että kevytlevitteet maistuvatkin jo niin pahalta, etteivät ne voi olla hyväksi kenenkään terveydelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!