Muistan ajan, jolloin nuoruudenhöppänänä kuvittelin, että Suomessa, ja ainakin työelämässä, vallitsee sukupuolten välinen tasa-arvo.
Lait ja asetukset ajavat tasa-arvoa ja juhlapuheista tasa-arvovaatimus on alkanut jo vahvasti väistyä: homma siis hoidossa?
Vain alle kolmekymppinen lapseton nainen voi ajatella näin lapsellisesti.
Työelämä paljastaa sukupuolisäätyisyytensä, kun naiselle karttuu ammattilaisuutta, monipuolista kokemusta ja koulutusta enemmmän kuin monelle miespuoliselle kollegalle.
Äijät vipeltävät ohi uraportaissa viimeistään silloin, kun nainen perheellistyy.
Naiset vaativat niin paljon itseltään, etteivät hevin kuvittele itseään esinaisen asemaan. Miesten enemmistöä ei moinen häveliäisyys vaivaa.
Niinpä tunnolliset ja osaavat naiset tyytyvät alempaan arvoasteikkoon ja saavat koko työuransa korjailla miesten hutiloinnin jälkiä niin yksityisissä yrityksissä kuin julkishallinnossa, jotta laiva ei uppoaisi. Kunnian pinnalla pysymisestä kumartavat sitten itseensä tyytyväiset hemmot.
Kunnianhimoisille naisille käy useimmiten vielä köpelömmin kuin vähään tyytyväisille sisarilleen.
He eivät ole alistujatyyppiä ja vieroksuvat arvojärjestyksiä, joten pomojen nuoleskelu ei kuulu heidän vahvuuksiinsa. Se taas ei miellytä miespuolisia kiipijöitä. Tahtonaisista harva etenee urallaan muutoin kuin perustamalla oman yrityksen - tai laskeutumalla pomoportaaseen tukevan naisvaltaiselle alalle.
Olen itse ollut työelämässä muutamaankin otteeseen tilanteissa, joissa olen vaatinut järkiperäisiä laskelmia ja perusteluja tyhmänkuuloisille ratkaisuille, joita johtavassa asemassa olevat äijäntollikat ovat vetäneet esiin musta tuntuu -menetelmällä.
Järkiperusteita on pitänyt naisena yrittää perätä, kun uramiesten yksipiippuiset visiot ja strategiat ovat mitä ilmeisimmin syntyneet toverillisessa tunnekuohussa, jota ovat leimanneet yleensä joko riskejä kaihtamaton, katteeton optimismi tai kylmäävä, kaiken karsiva pessimismi.
Realismin perään huutelevana naisena olen saanut kuulla olevani - niin, mikäpä muukaan kuin tunneperäisesti asioihin suhtautuva vastarannan kiiski.
Tasa-arvokasvatusta tarvitaan edelleen. Sitä on annettava jo peruskoulussa. On tehtävä selväksi, että järki ja tunteet vaikuttavat sekä miesten että naisten päätöksentekoon - ja että tunteita on syytä kunnioittaa ja järkeä noudattaa niin miesten kuin naisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!