Aamulehden päätoimittajan paikalta lyhyen loikan Elinkeinoelämän valtuuskuntaan tehnyt Matti Apunen on saanut suomalaisen toimittajakunnan kiemurtelemaan. Olo on ollut epämukava, kun poroporvari Apunen on esittänyt, että muut toimittajat voisivat kertoa puoluekantansa tai ainakin yksittäinen media voisi kartoittaa toimittajiensa puoluekannat.
Ymmärrän kolmattakymmentä vuotta toimittajana työskennelleenä kollegojen kipuilun. Suurimmalla osalla heistä, tai voinen sanoa edelleen "meistä", ei ole puoluekantaa.
Tarkastellaanpa nyt meikäläistäkin, moniaalla änkyräksi punavihreäksi leimattua kynäilijää.
Olen kannattanut neljän eri puolueen ehdokkaita viimeisen 20 vuoden aikana. Olen löytänyt itseni äänestämästä mm. sitoutumatonta kristillisdemokraattia. Kyseinen kristitty ei tosin ollut mikään Päivi Räsäsen opetuslapsi, vaan iisalmelainen luomuviljelijä ja toisinajattelija. Hän sai muuten väestönpaljouteen suhteutettuna enemmän ääniä iisalmelaisilta kuin valtakunnankuulu ääniharava Zysse helsinkiläisiltä.
En ole koskaan antanut ääntäni kokoomuksen tai keskustan ehdokkaalle, mutta se ei estä minua fanittamasta näiden puolueiden hyviä tyyppejä. Ihailen kykypuoleen Jan Vapaavuoren ja Sirpa Pietikäisen suoraselkäisyyttä.
Arvostan myös joitakuita keskustalaisia paikallispoliitikkoja ja -toimijoita. Terveisiä semminkin monille tuntemilleni keskustanaisille: jatkakaa samaan malliin, niin parempi huomen koittaa.
Toimittajien puoluekannan selvittely olisi siis yhtä tyhjän kanssa. Asenneilmastoa voisi kyllä tutkailla, se saattaisi kertoa toimittajien asemoitumisesta. Veikkaan, että asennegallup tuottaisi seuraavan tuloksen:
"Toimittajat ovat perusarvoiltaan jokseenkin vapaamielisiä, mutta elämäntavoiltaan keskiluokkaisia kansalaisia."
Paljon kiinnostavampaa kuin selvitellä toimittajien poliittisia mielipiteitä olisi tutkituttaa mediatalojen johdon ja omistajien poliittiset mieltymykset ja kytkökset.
Mediatalojen omistajatahot ja johtajat ovat enimmäkseen niin vahvan oikeistolaisia, että väitteet puolueettomasta ja poliittisesti riippumattomasta mediasta on ihan puppua.
Mediatalot ovat sotkeutuneet - ja syvältä - mm. vaalirahoittamiseen. Ne antavat huimia alennuksia vaali-ilmoittelusta ns. omille ehdokkailleen.
Mediayhtiöiden johto ja omistajat valitsevat myös välineidensä päätoimittajat ja päällikkötoimittajat. Esimerkiksi maakuntalehtien päätoimittajiksi valitaan edelleen väkeä ennen muuta poliittisin perustein; muut kuin keskustalaiset ja kokoomuslaiset älkööt vaivautuko.
Kun suurimpien mediayhtiöiden toimitusten johto on pitävästi porvarillisessa komennossa, voi vain kuvitella millaisin painotuksin sähköisen median ohjelmia ja printtimedian aviiseja käytännössä tehdään.
Nyt kun Yleisradionkin johtoon on saatu oma mies, voidaan Evassa olla huoletta.
Matti Apusen on turha kuvitella, että toimitukset pystyisivät poliittiseen vastarintaan, jos vaikka jokunen vihreän vänkyrä tai punaiseen vivahtava joukkoon olisi eksynytkin.
Vahvasti keski-ikäistyneet, entiset radikaalit toimittajapolvet eivät enää jaksa haastaa valtarakennetta, vaan odottelevat osa-aikaeläkkeelle pääsyä.
Nelikymppiset ja sitä nuoremmat toimittajat eivät ole yhteiskunnallisesti tai poliittisesti halunneetkaan valveutua.
Alan opinahjoissa opiskelevien enemmistölle politiikka on kuulemma hyh-hyh-juttu. Heistä pyrkyriäimmät opettelevat kyllä seuraamaan pörssikursseja ja kirjoittamaan talousjournalismin jargonia, mutta eivät ole koskaan havahtuneet erittelemään uusliberalismin uskonkappaleiden perustaa. He kuvittelevat olevansa kovasti epäpoliittista jengiä, vaikka jakavatkin kasvu-uskoisen eliitin maailmankuvan.
Juuri sellaisen, joka miellyttää tämän maan mattiapusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!