Kun olen viime viikkoina päätynyt useasti työkeikoillani käväisemään Helsingissä, on minua alkanut kummastuttaa pääkaupungin vaikutus ihmiseen.
Suomen pienessä suuressa metropolissa tuntuu kovin monilla olevan armoton kiire ja loppumaton touhotus. Puhe soljuu nopeana ja ajatukset sinkoilevat, jalat kipittävät hurjaa vauhtia ja kaikkea tätä säntäilyä säestää ikuinen, hermostuttava meteli - liikenteen ja rakennustyömaiden kumu.
Kun helsinkiläisen hätäisen puheenparren riisuu ydinsanomaksi ei siitä jää jäljelle sen enempää kuin suomalaisen sanomisista ylipäänsä: niukasti tietoa ja vähäisesti perusteluja.
Nopean puheen vastapainoksi moni helsinkiläinen tuntuu pitävän tarpeellisena vaieta sellaisista sanoista kuin päivää, ole hyvä ja kiitos. Niitä ei arkisissa asiakaspalvelutilanteissa kuten vaikkapa kaupan kassalla heru, vaikka itse kuinka hövelinä tyrkyttäisit vuorollasi pieniä kohteliaisuuksia peliin. Mitäpä joutavista, tuntuvat ajattelevan. Ostaa se maitopurkkinsa ilmankin.
Tällaiseen kirkonkylässä syntyneeseen ja pikkukaupungeissa pitkään asuneeseen maalaiseen tarttuu parissa päivässä helsinkiläisten kiireisyys. Tohotan minäkin minkä kintuistani pääsen, en puhu enkä pukahda kuin välttämättömimmän ja silloinkin kun avaan suuni, yritän selvitä toimituksesta nopeasti kuin olisi tuli pyllyn alla ja jouduttava samantien jo seuraavaan tehtävään ja paikkaan.
Kyllä on taas mukava jokusen päivän täällä metropolissa vietettyä palata kotikonnuille. Otanhan sielläkin juoksuaskelia, mutta kuntoilumielessä. Ja jos sattuu tuttu puhekumppani käyskentelemään lenkkipolulla vastaan, niin useimmiten on aikaa hetki rupatella - ihan iliman aekojaan huastella.
Tiedättekö mistä niin helsinkiläisten kuin muidenkin suurkaupunkilaisten kiire on peräisin? Melusta ja pölystä - ja toisinaan myös ihmispaljoudesta. Kukapa haluaisi lorvailla katuvilinässä tai höpötellä niitä näitä, kun aistit ja hermot ovat koko ajan koetuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!