Kuumin kesä naismuistiin

Olen tarennut viime ajat siinä missä kaikki muutkin suomalaiset, aivan pohjoisinta kansanosaa lukuunottamatta.
Tämä kuumin kesä naismuistiini vei marja- ja sienisadon, mistä olen hulluna marjastajana ja kahelina sienestäjänä erityisen katkera.
Kasvimaa ja kasvihuone kuitenkin puskevat satoa, kunhan jaksaa kantaa kasvilapsosille vettä, elämän tärkeintä eliksiiriä.

Olen miettinyt, voiko kamalampia kesäsäitä ollakaan, kun olen seurannut myrskytuhoja lähiseudulla, niellyt savunkatkua idänterveisinä ja kylpenyt paitsi Pihlajavedessä niin ennen muuta hiessä.
Totta puhuen toissa kesä oli minusta vielä masentavampi. Naismuistini ei petä: silloin oli niin koleaa ja pilvistä ja sateista koko hiivatin kesän, että kasvihuoneen luukut eivät avautuneet kuin jokusen hassun kerran, ja kasvatit mätänivät kosteuteen sekä valon ja lämmön puutteessaan.

Viime kesä oli naismuistini mukaan parhaita ikinä. Hellepäiviä oli vain yksi, mutta sitäkin runsaammin raikkaan aurinkoisia kesäpäiviä, sopivasti sadetta ja lämpöä. Mustikoita tuli älyttömästi, sieniä kiitettävästi, kaikki kukoisti.

Naismuisti on siitä hyvä verrattuna petolliseen miesmuistiin, ettei se ulotukaan ammoisiin aikoihin. En siis aio lausua mitään varmaa vuoden 1967 kesästä, kun olin kolmevuotias - en vaikka muistankin tarkoin, miten pyyhälsin paksuissa sukkahousuissa vielä heinäkuussa pitkin mökkitannerta. Vai oliko se sittenkin kesä 1968...

Mieleeni on juolahtanut hien noruessa pitkin pintaani yötä päivää, että olen ehkä tullutkin vaihdevuosiin. Sopivasti olenkin kenties saanut peitettyä hormonaalisen myrskyni Astan, Veeran ja läkähdyttävän helteen lomaan?
Vaihdevuodet tai ei, nykyihmisen pitää yrittää säilyttää kilpailukykynsä, oli keli millainen hyvään. Niinpä olen yrittänyt työnantajan silmissä vaikuttaa freesiltä ja työtehoiselta, vaikka kroppa oon lingonnut hikipisaroita palaveripapereille minulta lupaa kysymättä.
Toisinaan pyrkimykseni luonnolliseen raikkauteen ei ole riittänyt. Hikihelmeilyni vastapainoksi pomoni on kuitannut kuivakasti, että firmasta löytyy myös sosiaalitilat ja niistä suihku.
Onneksi olen ollut noheva työntekijä ja varannut näillä keleillä aina kolmetkin vaihtovaatteet matkaan päivänmittaista työreissua varten.
Ei siis hätää, helteistäkin selviää, jos jaksaa hikipäässä raahata puolet kesäisestä gardorobistaan työkeikoille.

Mutta muiden tahojen varautumisesta helteisiin ja ilmastomuutoksen tuomiin äärikeleihin olen kiistämättä hieman huolissani. Myrskytuhoilta vakuuttamattomat metsät eivät vakuuta minua metsänomistajien halusta turvasta omaisuuttaan enkä ymmärrä sitä, miten miljoonien eurojen navettojen sähkönsaantia poikkeusoloissa ei ole turvattu aggregaateilla.
Yksi asia on varma. Myrskytuhovakuutusten kysyntä ja hinta nousevat taatusti.