Olen tympääntynyt kangistuneisiin luonnehdintoihin, joiden mukaan länsisuomalaiset ja etenkin pohjalaiset, ovat suoraselkäistä väkeä ja itäsuomalaiset, ja varsinkin savolaiset, ovat kieroja ihmisiä.
Viimeksi tällaista kaanonia vahvistettiin tämän aamun Hesarissa, jossa journalisti Heleena Savelan eteläpohjalaisuutta ja länsisuomalaisuutta pidettiin jokseenkin tasan tarkkaan jämptiyden ja rehellisyyden mittapuuna.
Nythän on niin, että itäsuomalaisissa murteissa asioita ilmaistaan värikkäämmin ja koukeroisemmin kuin länsisuomalaisissa puheenparsissa. Sanansäilän taittaminen ei kerro vielä mitään ihmisten rehellisyydestä. Joistain asioista vaikeneminenkin kun voi olla valehtelemista - tai ainakin rankkaa harhaanjohtamista. Sellaiseenkin olen pohojalaasten huomannut syyllistyneen, kuten ihan silkkaan, tietoiseen valehteluunkin.
Se taas, ettei saa tai ota toisen aikomuksista selvää, semminkin kun selitykset tulevat savolaiselta, on joko omaa hölmöyttä tai myönteisemmin ajateltuna siunauksellista murteiden rikkautta.
Tunnen valitettavan monia länsisuomalaisia ihmisiä, jotka ovat nähdäkseni rikollista jengiä tai vähintäänkin epäluotettavia. Yhtä hyvin tunnen luikureita savolaisia ja karjalaisia - sekä umpirehellisiä ja luotettavia täkäläisiä kanssakulkijoita.
Oltaisiinko rehellisiä, eikä ryhdyttäisi luonteenpiirteitä omimaan heimopohjalta?
Moniko suomalainen ilkeäisi pitää Ruovedeltä kotoisin olevaa Arto Merisaloa monin verroin luotettavampana hemmona kuin vaikkapa mikkeliläislähtöistä Olli Rehniä?
Yhden asian tunnustan minäkin eroavaisuudeksi itäisen ja läntisen kulttuuriperimän kesken. Tämä eroavaisuus liittyy ympäristöestetiikkaan. Asiaa sivusi taannoin Hesarin Kuukausiliite hauskalla tavalla.
Itäsuomalaisen pihassa moni asia on usein vähän ihanasti rempsallaan tai ei ainakaan viivasuoraan vedettyä. Luonto saa jyllätä.
Länsisuomalainen puunaa pihansa tiptop-kuntoon - kuulemma naapuria varten. Kaikessa tulee näkyä ihmisen käden jälki ja puuttuminen, luonto on pantu oortninkiin.
Olen itse tässä mielessä liki totaalisen itäsuomalainen lavea luonne. Minusta nuollut nurmikot ja kylmät kivetykset ovat kolhoja, mielikuvituksettomia, jopa rumia. Niittykukat ja luonnonmukainen villiintyneisyys tekevät kotipihasta kotoisan - ihan itseä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!