Hyvästelin viime maanantaina konduktööri Kuikan.
Tämä täydellinen herrasmies, mitä kohteliain konduktööri ja armoitettu lauluntaitaja siirtyi eläkkeelle vuosikymmenten mittaiselta työuraltaan VR:n palveluksessa.
Kiskobussimatkani Retretin seisakkeelta Savonlinnaan taittui tavanomaista rattoisammin, sillä konduktööri Kuikka lauloi meille junamatkustajille viimeisen työpäivänsä vuoroilla asemakuulutusten välillä mm. Kulkurista ja joutsenesta.
Liki yhtä mieliinpainuvan junareissun tein kiskobussilla tänään. Kun nousin Retretin seisakkeelta kyytiin minua palveli konduktöörin pestissä liki poikaselta näyttävä veeärräläinen.
Siinä missä konduktööri Kuikka oli hiusmartoa myöten huoliteltu, oli nuori mies omalle tyylilleen yhtä uskollinen. Konduktöörinasuun kuuluvan kesäpaidan hihansuista suortuivat tatuoidut käsivarret, korvissa killui yhteensä viisi paksua rengasta ja tukanleikkuusta oli vierähtänyt aikaa.
Palvelu oli silti ensiluokkaista.
Vaikka konduktööri Kuikkaa tuleekin ikävä, niin seuraajan olemus melkeinpä ilahdutti meikäläistä. Täti-ihmisenä olen ollut niin pitkään huolissani nuorten kesyyntymisestä, että mikä tahansa hajahdus radikaalimmasta otteesta piristää.
Mutta mennäkseni ihmisen pintaa syvemmälle totean, että nuorten tulisi olla työpaikoilla uudistajia ja nykymeiningin kyseenalaistajia, ei myötäilijöitä ja nuoleskelijoita.
Pätkätyöläisyys ja työsuhteiden epävarmuus ovat nostaneet pintaan ilmiön, jota ikävämpää saa hakea: nuoret työntekijät eivät sen enempää sitoudu työhönsä kuin jaksa kapinoida uudistusten ja parempien työolojen puolesta.
Moni nuori jättää myös järjestäytymättä, liittymättä ammattiyhdistykseen. Se on anteeksiantamatonta ja lyhytnäköistä niin työyhteisön kuin heidän itsensä kannalta - silti ymmärrettävää maailmassa, jossa tuntuu vallitsevan viidakon laki: jokainen pärjätköön omillaan.
Nämä työelämänsä alkutaipaleella olevat tulevaisuuden toivot haahuilevat usein työpaikoilla kuin eksyksissä, minkä "omalta, oikealta elämältä" jaksavat. He tyytyvät vaihtamaan tyynesti maisemaa, kun huomaavat, ettei homma palkitse sen enempää henkisesti kuin rahallisestikaan.
Ikävää on sekin, että heidän työpanoksestaan ei useinkaan makseta kunnon korvausta. Moni nuori roikkuu pitkillä harjoittelujaksoilla opintojensa orjuuttamana tai nauttii naurettavan pientä työmarkkinatukea työssäkäynnin vastikkeeksi. Ei tarvitse ihmetellä, miksi nuorten työmoraali ei aina ole paras mahdollinen.
Onko nuoret saatu nitistettyä jo ennen kuin työura on kunnolla alkanutkaan?
Oma ikäpolveni on yhteiskunnallisesti täräkämpää, paremmin puolensa pitävää ja oikeuksistaan tietoisempaa sakkia kuin nuoret työntekijät.
Voi olla, että työn teettäjistä nuorten mukautuvuus tuntuu palkitsevalta.
Tosiasia kuitenkin on, että vain työhönsä sitoutunut työntekijä pystyy kaikkeen siihen, mitä nykytyöläisiltä edellytetään vuodesta toiseen: joustoon, innovatiivisuuteen, tehokkuuteen.
Nuorten on voitava tuntea ylpeyttä työstään konduktööri Kuikan tavoin - tatuoituna tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!