Paras neljästä häviää

Keskusta pyristelee kuin kärpänen hämähäkinseitissä. Mitä enemmän yritystä, sitä pahemmin sotkeutuu.
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen verkostoihin näyttävät jääneen kiinni monet keskustapoliitikot puolueen ylimmän vallan huipulta. Vain se selittää, miksi keskustan keskeiset päättäjät uskaltautuvat sanoa kitsaasti irti nykyisestä menosta puoluetoimistossa.
Korhonen tietää liikaa, mistä syystä hänellä riittää suojelijoita omasta takaa, muitakin kuin väistyvä Vanhas-Matti.

Keskustan neljä puoluejohtaja- ja samalla pääministeriehdokasta on pyörinyt kenttäväen keskuudessa ja julkisuudessa kiihtyvällä polkantahdilla. Tanhuajista Väyrys-Paavo on koetelluin ja Pekkaris-Mauri liukasliikkeisin.
Ministeri Mari Kiviniemi vaikuttaa pökkelöltä virkanaiselta näiden värikkäiden persoonien rinnalla, vaikka punaiseen tanssiasuun pukeutuisikin kravattiherroista erottuakseen.
Ehdokkaista selkärankaisin, Timo Kaunisto, ei tule kyseeseen, koska keskustaväki luottaa mieluummin pelureihin kuin alkiolaisiin aatteen miehiin ja naisiin.

Kiviniemen pitäisi näyttää tällaisen hieman alle viisikymppisen eukon silmissä parhaalta mahdolliselta ehdokkaalta Kepun johtoon: mukautuvainen, liki kaupunkilainen, perheellinen, arvoliberaali... ja nainen.
Kiviniemen osakkeet minun silmissäni livahtivat kuitenkin pysyvästi maanrakoon, kun tämä katsoi parhaaksi yhdistää Savonlinnan ja Savonrannan rotanhännällä toisiinsa.
Entisenä savonlinnalaisena pidän operaatiota edelleen hölmöyden huippuna: Savonranta on riesa kaupungille. Savonrantaa verrattain hyvin tuntevana en ole lainkaan varma, onko kuntaliitos ajan mittaan iloksi syrjäiselle kuntakolkalle.
Henkilökohtaisia hyötyjiä poliittisen kartan eri puolilta tiedän kyllä luetella: Matti-Pekka Parkkinen, Teemu Hirvonen, Antti Erämaa... Heidän ja muutaman muun sosiaalista asemaansa kuntaliitoksen myötä parannelleen savonrantalaisen mielestä ministeri Kiviniemi on varmasti ansioitunut päättäjä. Ihan hyvä tyyppi vaikka pääministeriksi.