Kevätkutuisen lahnan ystävät

Hain tänään ennakkoäänestysreissuni kupeessa uuden kirjastokortin Lappeenrannan Sammonlahden kirjastosta. Kortin kuvituksena kölli komea saimaannorppa.

Lappeenrannan seudulla norppien toistaisesta olemassaolosta otetaan kaikki kuviteltavissa oleva imagohyöty irti. Täkäläinen ostospaikkani, paikallinen K-kauppa, on sekin tukenut saimaannorpan suojelua ja ripustanut asiasta kertovan diplomin seinälleen.

Kuitenkaan Etelä-Karjala ei ole mikään norppamaakunta.

Etelä-Savo on.

Etelä-Savon maakuntajohtaja taas ottaa kaiken irti virka-ajalla (ja verovaroista kustannetulla palkalla) saimaannorpan suojelun vastustamisesta. Uusimman Itukan mukaan Matti Viialainen on aikeissa valittaa puumalalaisen osakaskuntansa nimissä verkkovesien aukot tukkineesta asetuksesta vaikka EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen asti.

On se niin väärin, jos Matti, 58 vee, ei pääse kevätkutuista lahnaa pyytämään lahdukkeesta, jossa jo nuorna poikana isänsä keralla jaloa lahnanpyyntiä harjoitti.

Muistelen aiemminkin törmänneeni rikkumattomaan kansalaisoikeuteen saada pyytää kevätkutuista lahnaa. Kevätkutuisten lahnojen kalastamisen puolesta norpansuojelua vastaan vetosi aikoinaan Punkaharjun kunnanhallitus silloisen kunnanjohtaja Pekka Nousiaisen innoittamana.

Näillä Etelä-Savon junttimaineen nostattajilla on siis muitakin yhteisiä intohimon kohteita kuin vallan pyydystäminen konstilla millä hyvänsä: rakkaus kevätkutuisiin lahnoihin.

Viialainen toteaa, että norpansuojelusta päästäisiin helpoimmalla, jos seuraava hallitus kumoaisi asetuksen.

Viialaisesta päästäisiin helpoimmalla, jos hän ymmärtäisi hävetä itsensä viralta. Mutta eihän häpeämättömällä ole suhteellisuudentajua.

Jos syntyy epäilys, että olen itse uusavuton kalapuikkojen popsija, joka ei ymmärrä arvostaa kevätkutuisia lahnoja, korjaan oitis asian laidan. Osaan paitsi syödä myös valmistaa lahnaa monellakin tapaa ja olen siitä lukuisasti aterioita kokannutkin - semminkin siihen aikaan elämästäni, kun elelimme opiskelija-duunari-taloudessa ja markkaa sai venyttää soikeaksi ja lättänäksi kuin lahnaa. Mikään herkullisista herkullisin kala lahna ei kuitenkaan ole. Lahna ei kuulu järvikalalistallani top teniin. Sen edelle asetan särjenkin. Särjestä tulee makoisia kalapihvejä ja suolasärki on hiton hyvää.

Vaikka olen kalaruokien ystävä, voin olla ilman lahnoja verkkokalastuskiellon ajan. Enkä kuole nälkään, vaikka verkkohauetkin jäisivät saamatta, minulle kelpaavat kyllä katiskan pyytämätkin.

Kolme päivää perätysten olen tälläkin viikolla haukiruokaa napostellut henkeni pitimiksi, mikä kertokoon antaumuksellista suhteestani kalaruokiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Saimaan kalastajana norpalla on paljon pitkäaikaisemmat oikeudet kalavesiin kuin Matilla, 58 vee, ja muutamalla muulla kalavesien omistajalla. Jos ainutlaatuinen hylkeemme hoippuu nyt sukupuuton partaalla ihmisten vainon takia ja meillä on edes vähäinen mahdollisuus korjata tyrimisemme jättämällä nailonverkkomme seinustoille, niin miksi ihmeessä itkisimme kevätkutuisten lahnojen perään?

Äänestin ehdokasta, jolle yksi saimaannorppa merkitsee enemmän kuin Saimaan kaikki kevätkutuiset lahnat yhteensä.