Vaivannäkö jäi vähäiseksi ja rahanmeno sitäkin pienemmäksi, kun sisustin työkämppääni Lappeenrannassa. Kotoa ei ollut viedä muuta kuin vanhoja mattoja ja verhoja, joten huonekalujen metsästys oli aloitettava tyhjästä.
Ensimmäisenä tärppäsi kirjoituspöydän hankinta. Läheisen marketin ilmoitustaululta löytyi tieto siististä Lundia-pöydästä. Kirjoituspöydän kylkiäisinä sain tyylikkään kotimaisen kattovalaisimen, pöydän perillekuljetuksen ja kokoamispalvelut. Seuraavaksi onnistuin kalastamaan tori.fi-nettisivujen ilmoituksen kautta massiivikoivuisen pöydän ja kahden Martelan tuolin toimituksen perille asti.
Eniten kului aikaa sopivan sängyn löytymiseen. Nukuin mafioson tavoin patjoilla yli neljä viikkoa, kunnes runkopatjasänky kannettiin yhdistettyyn työ-olo-makuuhuoneeseeni.
Kaikki tämä lysti, paikoilleen kannettuna ja valmiiksi kasattuna maksoi 85 euroa, jossa 5 euroa oli ylimääräistä kantopalkkaa sängyn omistajalle. Minun ei tarvinnut koluta ensimmäistäkään kirpputoria tai kierrätyskeskusta. Etsintä ja yhteydenpito hoituivat puhelimen ja netin välityksellä.
Onneksi kaikki eivät ole minuntapaisiani laiskoja saitureita. Muuten olisi kohta Maskukin konkassa, ei vain Suomi-Soffa - ja miten sitten kävisikään Ideaparkkien ja Topi Sukarin? Jos suurin osa ihmisistä ostaisi kestäviä laatuhuonekaluja, joista olisi kierrättää muidenkin iloksi, niin mihin ministeri Pekkarinen saisi liiat yritystuet tungettua? Kyllä maailma nyrjähtäisi sijoiltaan, se on varma.
Näistä rakkaista sisustustekstiileistäni vielä jokunen sana. Niistä vanhimpiin kuuluvat matot olivat lapsuudenkotini lattioilla, kun opin konttaamaan. Sintsiverhot, jotka ripustin ikkunaan, ovat iäkkäämmät kuin minä itse, sillä olen bongannut ne sukualbumin valokuvasta vuodelta 1956.
Minkäs minä sille kitsauttani mahdan, että köyhässä, sodanjälkeisessä Suomessa oli varaa laadukkaisiin tekstiileihin, mutta vaurastuneessa maailmassa tehdään sutta ja sekundaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!