Moni säälittelee minua. Miten saat iltasi kulumaan ypöyksin kämpillä, kaukana perheestä ja viihdevirityksistä? Minulla ei näet ole töllötintä täällä Lappeenrannassa. Vain retroradio ja läppäri pitävät yhteyksiä yllä ulkomaailmaan.
Mutta minullapa on ikioma kaveri, joka äityy eritoten iltaisin ja yöaikaan hyvin puheliaaksi. Se murisee, naukuu, kurahtelee ja vääntyilee minkä kerkiää. Se Jokin asustaa suolenmutkassani vasemmalla puolen maallista majaani. Vain kerran se on näiden kuukausien aikana eksynyt oikealla puolen kehoa.
Älkää nyt luulko, että olen tullut vainoharhaiseksi tai luulotautiseksi. Kuulun vain mitä ilmeisimmin siihen kasvavaan joukkoon suomalaisia, joilla on epämääräisiä vatsavaivoja, ruoka-aineallergioita ja yliherkkyyksiä. Kun olen työpaikkani kahvitauoilla kuulostellut ihmisten oireilua niin vatsannipistyksistä, turvotuksista, poltteista ja närästyksistä on tullut yhden sun toisen kansalaisen arkipäivää.
En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta ennustan, että yhä useammalle käy niin kuin meikätytölle, herkkävatsaiselle otukselle, kävi jo aikaa sitten. Vatsa määrää mitä syön, ei niinkään kukkaro tai mieliteot, mainonnasta puhumattakaan. Itse olen ollut tosin tyytyväinen, kun olen joutunut jo vuosia sitten jättämään valtaosan teollisista valmisruoista tyyten pois ruokalistalta yksistään jo siitä syystä, että ne närästävät riivatusti. Toisaalta epäilen vahvasti, että juuri ruoan teollinen prosessointi saa suomalaisten massut ja aineenvaihdunnan sekaisin ja pullauttaa allergiat, intoleranssit ja muut vitsaukset kukoistukseen.
Teollista mössöä on toisaalta vaikea välttää kokonaan, jos ei ihan puritaaniksi herkeä. Tänäänkin mässytin töissä työkaverin kahvipöytään kiikuttamaa Daim-kakkua, kun se maistui syntisen rasvaiselle ja makealle. En tohtinut katsoa tuoteselostetta, mitä lie höttöä ollutkaan oikeasti...
Mutta palatakseni puheliaaseen kaveriini, joka ei muuten ollut Daim-kakusta moksiskaan, mutta auta varjele, kun pistelin nyt illan tullen poskeeni lautasellisen puuroa ja pari hedelmää... silloin alkoi iloinen haastelu. Niin siis, tämä vapaamatkustaja ilmaantui vaivoikseni (vai pitäisikö olla vain kiitollinen puheseurasta ja todeta "kumppanikseni"?) kohtapuoliin sen jälkeen, kun olin muuttanut arkiviikoiksi työn perässä Lappeen kaupunkiin. Ensioireet olivat tosin orastavan vatsahaavan kaltaiset polttelut vatsan uumenissa, mutta kun terveyttämällä entisestään ruokavaliotani pääsin kivuista eroon, sain vastalahjaksi Sen Jonkin.
Yleensä suolenkurnahtelut viestivät nälästä, mutta tämä kaveri pitää suunsa visusti kiinni jos milloin poden näläntunnetta ja edellisestä huikopalasta on kulunut tuntisotalla. Kun sitten mätän apetta menemään, alkaa elämöinti. Olen nimennyt Sen Jonkin Olegiksi, sillä ensimmäinen epäilyni oli, että olin onnistunut sittenkin saalistamaan ameeban elimistööni viimeiseltä Pietarin-reissultani. Luultavasti Oleg ei kuitenkaan ole ameeba, onpahan vain taitava tuottamaan ameebamaisia äänteitä.
Jutut eivät Olegilta nimittäin lopu kesken. Erityisesti yöaikaan Oleg pulputtaa liki katkeamatta. Päiväsaikaan se hienotunteisesti ymmärtää olla enimmäkseen vaiti. Jos milloin sitten Olegille sattuu päivän valolla puheripuli päälle, kun itse istun palaverissa tai kokouksessa, joudun minäkin olemaan tavallista enemmän äänessä vain peittääkseni Olegin mesoamisen. Olisihan noloa kommentoida pomon esitystä vatsastapuhujan tapaan: öyhr-mryh-prr-iih.
Yhdestä ominaisuudesta olen Olegille erityisen kiitollinen. Vaikka Olegilla on välillä liikaakin sanottavaa, osaa se pitää mölyt tavallaan sisällään: ilmavaivoja se ei tuota. Minulla onkin Olegin kanssa sopimus. Niin kauan kuin se pitää näistä sisäsiisteistä tavoistaan kiinni, en lähde sitä häätämään sen enempää epämääräisin kotikonstein kuin medikaalisin keinoinkaan.
Täytyyhän yksinäisen olla kiitollinen uskolliselle juttukaverille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! On mukava saada palautetta blogiteksteistä, mutta muistathan kirjoittaa napakasti! Nimettömänäkin voit kommenttisi jättää, valitse tällöin lähettäjäksi "anonyymi". Tällöin ei kuitenkaan kannata suistua herjailuun. Tahdittomuus on hölmöä.
Tekninen neuvo: kun olet kirjoittanut kommenttisi, valitse "esikatselu". Järjestelmä pyytää tämän jälkeen Sinua tunnistamaan näytössä näkyvän, vaihtuvan sanavahvistuksen, joka varmentaa sen, että viestin lähettäjänä on lukutaitoinen ihminen, ei konekielinen roskapostiohjelma. Kun olet koodiston kirjoittanut näyttöön, voit lähettää viestisi!